Siirry sisältöön

Merenpohjaa pitkin saarnaamaan

Merenpohjaa pitkin saarnaamaan

Saksassa Schleswig-Holsteinin osavaltion länsipuolella Pohjanmerellä sijaitsee rannikon tuntumassa pikkuinen Halligenin saariryhmä. Saarilla on kaikkiaan kolmisensataa asukasta. Miten he saavat kuulla Raamatun sanoman, jota Jehovan todistajat julistavat? (Matteus 24:14.)

Osaan saarista todistajat menevät lautalla. Joihinkin saariin päästäkseen pieni ryhmä todistajia kuitenkin tekee matkaa toisella tavalla – kulkemalla viisi kilometriä jalkaisin merenpohjaa pitkin. Miten tämä on mahdollista?

Liikkeellä laskuveden aikaan

Salaisuus piilee vuorovedessä. Halligenin alueella Pohjanmeren pinta nousee tai laskee kolmisen metriä suunnilleen kuuden tunnin välein. Laskuveden aikana merenpohja tulee esiin laajalla alueella, jolloin todistajat pääsevät kolmeen saareen jalan.

Millaista matkanteko on? Ryhmää johtava Ulrich, joka on kokenut opas, sanoo: ”Matka erääseen Halligenin saareen vie pari tuntia. Useimmiten kävelemme paljain jaloin. Se on toimivin ja mukavin tapa ylittää merenpohja. – – kylmällä säällä käytämme saappaita.”

Maisema voi vaikuttaa epätodelliselta. ”Joskus tuntuu siltä kuin kävelisi vieraalla planeetalla”, sanoo Ulrich. ”Merenpohja on paikoin mutainen, paikoin taas kivinen tai meriheinän peittämä. Merilintuja, rapuja ja muita eläimiä on kuhisemalla.” Toisinaan ryhmän on ylitettävä vuoroveden rantaliejuun synnyttämiä uomia, joita kutsutaan saksaksi nimellä Priele.

Matkaan liittyy myös haasteita. Ulrich varoittaa: ”Etenkin merisumun noustessa voi helposti eksyä. Siksi käytämme kompassia ja GPS-paikanninta ja noudatamme tarkoin aikataulua, jottei nousuvesi pääse yllättämään.”

Saarnaamassa eräässä Halligenin saaressa

Onko matka vaivan arvoinen? Ulrich kertoo eräästä yli 90-vuotiaasta miehestä, joka lukee säännöllisesti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. ”Eräänä päivänä emme ehtineet käydä tuon miehen luona. Ennen kuin lähdimme, mies kuitenkin tavoitti meidät polkupyörällään ja sanoi: ’Ettekö aio antaa minulle Vartiotorniani?’ Annoimme sen hänelle tietysti hyvin mielellämme.”