1, 2. Mikä epämiellyttävä tehtävä Elialla oli edessään, ja millä tavoin hän ja Ahab erosivat toisistaan?

ELIA halusi olla yksin voidakseen rukoilla taivaallista Isäänsä rauhassa. Tämän tosi profeetan ympärillä tungeksi kuitenkin sankka joukko ihmisiä, jotka olivat juuri nähneet tulen lankeavan taivaasta hänen pyynnöstään, ja monet heistä yrittivät epäilemättä päästä hänen suosioonsa. Ennen kuin Elia saattoi nousta Karmelinvuoren huipulle rukoilemaan Jehova Jumalaa, hänen edessään oli epämiellyttävä tehtävä. Hänen täytyi puhua kuningas Ahabille.

² Nuo kaksi miestä olivat kuin yö ja päivä. Komeaan kuninkaalliseen asuun sonnustautunut Ahab oli ahne ja heikkotahtoinen luopio. Elia käytti korutonta ja yksinkertaista profeetan virkavaatetta, joka oli ehkä tehty nahasta tai kudottu kamelin- tai vuohenkarvoista. Hän oli rohkea ja nuhteeton uskon mies. Päivä, joka oli nyt päättymäisillään, oli paljastanut näistä miehistä paljon.

3, 4. a) Miksi Ahabilla ja Baalin palvojilla oli ollut huono päivä? b) Mihin kysymyksiin saamme vastaukset?

³ Ahabilla ja muilla Baalin palvojilla oli ollut huono päivä. Pakanauskonto, jota Ahab ja hänen vaimonsa kuningatar Isebel edistivät Israelin kymmenen heimon valtakunnassa, oli saanut kovan iskun. Baal olikin pelkkää petosta. Tuo eloton jumala ei ollut pystynyt edes sytyttämään tulta vastaukseksi profeettojensa kiihkeisiin pyyntöihin, tansseihin ja rituaaleihin, joissa he viiltelivät itseään. Baal ei ollut pystynyt suojelemaan 450:tä profeettaansa heidän ansaitsemaltaan teloitukselta. Tuo väärä jumala oli epäonnistunut jossain muussakin. Baalin profeetat olivat jo yli kolme vuotta anoneet jumalaansa lopettamaan maata vaivaavan kuivuuden, mutta Baal ei ollut kyennyt siihen. Pian Baalin tappio sinetöitäisiin lopullisesti ja Jehova itse osoittaisi ylivertaisuutensa tekemällä lopun kuivuudesta. (1. Kun. 16:30–17:1; 18:1–40.)

 ⁴ Mutta milloin Jehova alkaisi toimia? Mitä Elia tekisi ennen sitä? Entä mitä me voimme oppia tästä uskon miehestä? Tarkastellaanpa kertomusta lähemmin. (Lue 1. Kuninkaiden kirjan 18:41–46.)

5. Mitä Elia kehotti Ahabia tekemään, ja vaikuttiko siltä, että Ahab olisi oppinut jotain päivän tapahtumista?

⁵ Elia lähestyi Ahabia ja sanoi: ”Nouse, syö ja juo, sillä kuuluu rankkasateen kohina.” Oliko tuo paha kuningas oppinut mitään päivän tapahtumista? Sitä ei kerrota, mutta mistään ei käy ilmi, että hän olisi katunut tai pyytänyt Eliaa auttamaan häntä rukoilemaan Jehovalta anteeksiantoa. Ahab vain ”nousi syömään ja juomaan”. (1. Kun. 18:41, 42.) Mitä teki Elia?

6, 7. Mitä Elia rukoili ja miksi?

⁶ ”Elia puolestaan nousi Karmelin huipulle ja kyyristyi maahan ja piti kasvojaan polviensa välissä.” Ahabin keskittyessä vatsansa täyttämiseen Elialle avautui tilaisuus rukoilla taivaallista Isäänsä. Hänen kerrotaan asettuneen maahan nöyryyttä ilmaisevaan asentoon ja painaneen päänsä niin alas, että kasvot olivat lähellä polvia. Miksi hän teki näin? Sitä ei tarvitse arvailla. Raamattu  kertoo Jaakobin kirjeen 5:18:ssa, että Elia rukoili kuivuuden päättymistä. Todennäköisesti hän rukoili sitä Karmelin huipulla.

⁷ Jehova oli sanonut aiemmin: ”Olen päättänyt antaa sadetta maan pinnalle.” (1. Kun. 18:1.) Elia siis rukoili, että Jehovan tahto toteutuisi, ja sitä myös Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan noin tuhat vuotta myöhemmin (Matt. 6:9, 10).

8. Mitä Elian esimerkki opettaa meille rukoilemisesta?

⁸ Elian esimerkki opettaa meille paljon rukoilemisesta. Päällimmäisenä hänen mielessään oli Jumalan tahdon toteutuminen. Kun rukoilemme Jumalaa, meidän on hyvä muistaa, että ”mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä” (1. Joh. 5:14). Jotta hän kuulisi rukouksemme, meidän täytyy selvästikin tietää, mikä hänen tahtonsa on. Siksi on viisasta ottaa tavaksi tutkia Raamattua päivittäin. Elia myös varmasti halusi nähdä kuivuuden päättyvän, jotteivät hänen maanmiehensä joutuisi enää kärsimään. Hän tunsi todennäköisesti syvää kiitollisuutta sen ihmeen johdosta, jonka hän oli nähnyt Jehovan tekevän tuona päivänä. Mekin haluamme, että rukouksistamme heijastuu sydämestä lähtevä kiitollisuus ja huoli toisten hyvinvoinnista. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 1:11; Filippiläiskirjeen 4:6.)

9. Mitä Elia käski palvelijansa tehdä, ja mitä kahta ominaisuutta tarkastelemme?

⁹ Elia oli varma siitä, että Jehova lopettaisi kuivuuden, mutta hän ei tiennyt milloin. Mitä tuo profeetta teki odottaessaan? Raamatussa kerrotaan: ”Hän sanoi palvelijalleen: ’Nousehan. Katso meren suuntaan.’ Niin hän nousi ja katsoi ja sanoi sitten: ’Ei näy yhtään mitään.’ Ja hän jatkoi sanoen: ’Mene takaisin!’ seitsemän kertaa.” (1. Kun. 18:43.) Tämä opettaa Eliasta ainakin kaksi asiaa. Ensiksikin sen, että hän oli luottavainen, ja toiseksi, että hän oli valpas.

10, 11. a) Miten Elia osoitti luottavansa Jehovan lupaukseen? b) Miksi meillä voi olla samanlainen luottamus kuin Elialla?

¹⁰ Koska Elia luotti Jehovan lupaukseen, hän yritti kiihkeästi havaita todisteita siitä, että Jehova ryhtyisi pian toimiin. Hän lähetti palvelijansa korkealle paikalle tähyilemään, näkyisikö taivaanrannalla merkkejä lähestyvästä sateesta. Palattuaan palvelija  kertoi masentavan tiedon: ”Ei näy yhtään mitään.” Horisontissa ei näkynyt mitään, eikä taivaalla ilmeisesti ollut pilvenhattaraakaan. Mutta huomasitko jotakin erikoista? Elia oli juuri sanonut kuningas Ahabille, että ”kuuluu rankkasateen kohina”. Miten hän saattoi sanoa niin, kun taivaalla ei ollut ainoatakaan sadepilveä?

¹¹ Elia tiesi, mitä Jehova oli luvannut. Jehovan profeettana ja edustajana hän oli varma siitä, että hänen Jumalansa pitäisi sanansa. Hänen luottamuksensa oli niin luja, että hän jo ikään kuin kuuli sateen kohinan. Tämä voi palauttaa mieleen sen, mitä Raamattu kertoo Mooseksesta: ”Hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” Onko Jumala yhtä todellinen sinulle? Hän on antanut meille runsain mitoin syitä osoittaa samanlaista uskoa häneen ja hänen lupauksiinsa. (Hepr. 11:1, 27.)

12. Miten Elia osoitti olevansa valpas, ja miten hän reagoi kuullessaan, että näkyvissä oli pieni pilvi?

¹² Elia oli myös valpas. Hän lähetti palvelijansa takaisin – niin että tämä meni tähystämään, ei vain kerran tai kaksi, vaan kaikkiaan seitsemän kertaa! Saman tehtävän suorittaminen yhä uudelleen on voinut kyllästyttää palvelijaa, mutta Elia odotti innokkaasti merkkiä eikä luovuttanut. Viimein seitsemännen kerran jälkeen palvelija ilmoitti: ”Katso! Merestä nousee pieni pilvi, kuin miehen kämmen.” Kuvittele, miten tuo palvelija ojensi kätensä ja näytti kämmenellään, millainen pieni pilven hahtuva oli lähestymässä Suureltamereltä. Häneen se ei ehkä tehnyt vaikutusta, mutta Elian silmissä se oli merkittävä. Hän kiirehti palvelijaansa: ”Nouse, sano Ahabille: ’Valjasta! Ja mene alas, ettei rankkasade pidättelisi sinua!’ ”(1. Kun. 18:44.)

13, 14. a) Miten voimme jäljitellä Eliaa valppauden osoittamisessa? b) Mitä syitä meillä on säilyttää palveluksessamme kiireellisyyden tunne?

¹³ Jälleen kerran Elia on meille erinomaisena esimerkkinä. Mekin elämme aikaa, jolloin Jumala tulee pian täyttämään etukäteen ilmoitetun tarkoituksensa. Elia odotti kuivuuden päättymistä; Jumalan nykyiset palvelijat odottavat tämän turmeltuneen asiainjärjestelmän loppua (1. Joh. 2:17). Meidän on Elian tavoin pysyttävä jatkuvasti valppaina, kunnes Jehova Jumala toimii. Jumalan oma Poika Jeesus neuvoi seuraajiaan: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matt. 24:42.) Tarkoittiko Jeesus, että hänen seuraajansa olisivat täysin tietämättömiä siitä, milloin loppu tulisi? Ei tarkoittanut, sillä hän kuvaili laajasti sitä, millainen maailma olisi loppua edeltävänä aikana.  Me kaikki voimme nähdä ”asiainjärjestelmän päättymisen” yksityiskohtaisen tunnusmerkin täyttyvän. (Lue Matteuksen 24:3–7.)

¹⁴ Tunnusmerkin jokainen piirre on vakuuttava todiste lopun läheisyydestä. Saavatko nämä todisteet meidät säilyttämään kiireellisyyden tunteen Jehovan palveluksessa? Yksi pieni taivaanrannasta nouseva pilvi sai Elian vakuuttumaan siitä, että Jehova ryhtyisi pian toimiin. Joutuiko tuo uskollinen profeetta pettymään?

15, 16. Miten tapahtumat lähtivät vyörymään, ja mitä Elia saattoi miettiä Ahabista?

¹⁵ Kertomus jatkuu: ”Samalla tapahtui, että taivas pimeni pilvistä ja tuulesta ja alkoi kova rankkasade. Ja Ahab ajoi ja suuntasi kulkunsa Jisreeliin.” (1. Kun. 18:45.) Tapahtumat lähtivät vyörymään nopeasti. Sillä välin kun palvelija välitti Elian sanoman Ahabille, tuosta pienestä pilvestä tuli monta pilveä, jotka peittivät ja pimensivät taivaan. Puhalsi voimakas tuuli. Lopulta ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen Israelissa satoi. Kuivaksi korventunut maa imi aluksi itseensä joka pisaran, mutta sateen yltyessä Kison alkoi tulvia. Tuo joki luultavasti huuhtoi pois teloitettujen Baalin profeettojen veren. Myös uppiniskaisille israelilaisille avautui mahdollisuus pestä maansa puhtaaksi Baalin palvonnasta, joka oli tahrannut sen pahoin.

¹⁶ Juuri tätä Elia varmasti toivoi. Ehkä hän mietti, miten kuningas Ahab suhtautuisi näihin dramaattisiin tapahtumiin. Katuisiko kuningas, ja kääntyisikö hän pois saastaisesta Baalin palvonnasta? Tuon päivän tapahtumien perusteella siihen oli painavat syyt. Emme tietenkään voi tietää, mitä Ahabin mielessä tuolloin liikkui. Raamattu sanoo vain, että Ahab ”ajoi ja suuntasi kulkunsa Jisreeliin”. Oliko hän ottanut opikseen? Oliko hän päättänyt muuttaa tapojaan? Myöhemmät tapahtumat osoittavat päinvastaista. Päivä ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt sen enempää Ahabin kuin Eliankaan osalta.

17, 18. a) Mitä Elialle tapahtui Jisreeliin johtavalla tiellä? b) Mitä erikoista liittyy Elian juoksuun Karmelista Jisreeliin? (Ks. myös alaviite.)

 ¹⁷ Jehovan profeetta lähti matkaan samaa tietä kuin Ahabkin. Hänen edessään oli pitkä ja synkkä taival liejuisella tiellä. Sitten tapahtui jotakin epätavallista.

¹⁸ ”Jehovan käsi osoittautui olevan Elian päällä, niin että hän vyötti lanteensa ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin.” (1. Kun. 18:46.) ”Jehovan käsi” vaikutti Eliaan selvästikin yliluonnollisella tavalla. Jisreeliin oli matkaa kolmisenkymmentä kilometriä, eikä Elia ollut mikään nuori mies. * Kuvittele, miten tuo profeetta sitoi pitkät vaatteensa lanteilleen, jotta hänen jalkansa pääsisivät liikkumaan vapaasti, ja miten hän lähti juoksemaan sateen liottamaa tietä pitkin. Hän juoksi niin lujaa, että sai kiinni kuninkaan vaunut, ohitti ne ja pääsi perille ennen niitä!

19. a) Mistä profetioista Elian Jumalalta saama energisyys muistuttaa meitä? b) Mitä Elia epäilemättä tiesi juostessaan Jisreeliin?

¹⁹ Millainen siunaus sen onkaan täytynyt olla Elialle! Hänelle on varmasti ollut ihmeellinen kokemus tuntea itsensä vahvaksi ja energiseksi – ehkäpä tarmokkaammaksi kuin edes nuoruudessaan. Mieleemme voivat tulla profetiat, joissa luvataan, että tulevassa maanpäällisessä paratiisissa uskolliset ihmiset ovat täydellisen terveitä ja uhkuvat tarmoa (Lue Jesajan 35:6; Luuk. 23:43.) Juostessaan täyttä vauhtia pitkin märkää tietä Elia epäilemättä tiesi, että hänellä oli Isänsä, ainoan tosi Jumalan Jehovan, hyväksyntä.

20. Miten voimme tavoitella Jehovan siunauksia?

²⁰ Jehova haluaa antaa siunauksia. Tavoitelkaamme niitä, sillä ne ovat kaikkien ponnistelujemme arvoisia. Elian tavoin meidän täytyy olla valppaita ja punnita huolellisesti niitä vakuuttavia todisteita, jotka osoittavat, että Jehova ryhtyy pian toimimaan tänä vaarallisena ja ratkaisevana aikana. Samoin kuin Elialla meillä on kaikki syyt luottaa täysin Jehovan, ”totuuden Jumalan”, lupauksiin (Ps. 31:5).