Synnyin Paddingtonissa, tiheään asutulla alueella Lontoossa. Asuin äitini ja kolmen isosiskoni kanssa. Alkoholiongelmansa takia isäni ei ollut aina läsnä elämässämme.

Kun olin lapsi, äiti opetti minua rukoilemaan joka ilta. Minulla oli pieni Raamattu, jossa oli vain Psalmien kirja. Koska halusin laulaa psalmeja, keksin niihin sävelmiä. Olin myös lukenut jostain kirjastani ajatuksen: ”Jokin päivä ei enää näe huomista.” Se syöpyi mieleeni. Makasin öisin valveilla noiden sanojen takia ja pohdiskelin tulevaisuutta. ”Elämä ei voi olla pelkästään tässä”, ajattelin. ”Miksi olen täällä?” En halunnut kuolla!

Kiinnostuin kovasti okkultismista. Yritin puhua kuolleiden kanssa. Lisäksi kävimme koulukavereiden kanssa hautausmailla ja katsoimme kauhuelokuvia yhdessä. Meistä se oli samalla sekä kiehtovaa että pelottavaa.

Käytökseni muuttui holtittomaksi ollessani vasta 10-vuotias. Aloin tupakoida, ja pian olin tupakasta riippuvainen. Myöhemmin rupesin polttamaan myös marihuanaa. 11-vuotiaana kokeilin alkoholia. Vaikken pitänytkään alkoholin mausta, nautin humaltumisen tunteesta. Rakastin musiikkia ja tanssimista, joten kävin juhlimassa ja yökerhoissa niin usein kuin pystyin. Hiivin ulos myöhään illalla ja livahdin takaisin kotiin vasta juuri ennen aamun valkenemista. Koska olin aamuisin väsynyt, lintsasin jatkuvasti koulusta. Silloin kun menin kouluun, join välitunneilla usein alkoholia.

Viimeisenä kouluvuonna arvosanani olivat todella kehnot. Äiti oli erittäin vihainen ja pettynyt. Hän ei ollut aiemmin tajunnut, miten holtitonta käytökseni oli ollut. Riitelimme ja karkasin kotoa. Majailin jonkin aikaa poikaystäväni Tonyn luona, joka oli rastafari. Hän teki pikkurikoksia ja myi huumeita. Lisäksi hänellä oli äärimmäisen väkivaltaisen ihmisen maine. Pian olin raskaana, ja synnytin poikamme, kun olin vain 16-vuotias.

Tapasin Jehovan todistajat ensimmäisen kerran asuessani asuntolassa, joka oli tarkoitettu yksinhuoltajaäideille ja heidän lapsilleen. Paikalliset viranomaiset olivat järjestäneet  minulle sieltä huoneen. Kaksi Jehovan todistaja -sisarta kävi säännöllisesti tapaamassa joitakuita siellä asuvia nuoria äitejä. Eräänä päivänä liityin heidän keskusteluunsa. Halusin osoittaa, että Jehovan todistajat ovat väärässä. He vastasivat kuitenkin lukuisiin kysymyksiini rauhallisesti ja selvästi Raamatun avulla. Heidän ystävällisyytensä ja lempeytensä oli minusta erittäin vetoavaa, ja niin minäkin suostuin tutkimaan Raamattua heidän kanssaan.

Pian eräs Raamatusta oppimani asia mullisti elämäni. Olin lapsesta saakka pelännyt kuolemaa, mutta nyt sain tietää Jeesuksen opetuksen ylösnousemuksesta. (Johannes 5:28, 29.) Sain myös selville, että olen Jumalalle tärkeä (1. Pietarin kirje 5:7). Minuun teki erityisen suuren vaikutuksen Jeremian 29:11:n ajatus: ” ’Sillä minä itse tunnen hyvin ne ajatukset, joita minulla on teitä kohtaan’, lausuu Jehova, ’ne ovat rauhan eivätkä onnettomuuden ajatuksia, antaakseni teille tulevaisuuden ja toivon.’ ” Aloin uskoa siihen, että minulla on toivo elää ikuisesti paratiisissa maan päällä (Psalmit 37:29).

Jehovan todistajat ilmaisivat rakastavansa minua aidosti. Kun menin ensimmäistä kertaa heidän kokoukseensa, minut otettiin todella lämpimästi vastaan. Kaikki olivat tavattoman ystävällisiä! (Johannes 13:34, 35.) Paikallisessa kirkossa minua oli kohdeltu aivan eri tavalla. Jehovan todistajat kuitenkin toivottivat minut tervetulleeksi huolimatta elämäntilanteestani. He antoivat minulle aikaa, huolenpitoa, huomiota ja paljon käytännön apua. Tunsin kuuluvani suureen, rakastavaan perheeseen.

Raamatusta oppimieni asioiden perusteella tajusin, että minun oli tehtävä muutoksia elämässäni, jotta täyttäisin Jumalan korkeat moraalinormit. Tupakoinnin lopettaminen oli todella vaikeaa. Lisäksi tein muutoksia musiikkivalintoihini, koska huomasin, että tietyntyyppinen musiikki lisäsi haluani polttaa marihuanaa. Koska halusin pysyä selvin päin, en mennyt enää juhlimaan tai yökerhoihin, jottei kiusaus juopotella olisi kasvanut liian suureksi. Etsin myös uusia ystäviä, joilla olisi positiivinen vaikutus minuun (Sananlaskut 13:20).

Myös Tony oli tutkinut samaan aikaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Koska todistajat käyttivät Raamattua vastatessaan hänen kysymyksiinsä, hänkin vakuuttui siitä, että oli löytänyt totuuden. Tony teki valtavia elämänmuutoksia: hän jätti väkivaltaiset ystävänsä, luopui pikkurikosten tekemisestä ja lopetti marihuanan polton. Me molemmat halusimme miellyttää Jehovaa täysin. Siksi jätimme moraalittoman elämäntavan taaksemme ja pyrimme tarjoamaan pojallemme vakaan kasvuympäristön. Menimme naimisiin vuonna 1982.

Muistan etsineeni Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdistä * sellaisten ihmisten elämäkertoja, jotka olivat onnistuneet muuttamaan elämäänsä tavalla, josta itse haaveilin. Heidän kokemuksensa rohkaisivat minua valtavasti. Tunsin, kuinka sain niistä voimaa jatkaa ponnistelua periksi antamatta. Rukoilin Jehovaa, ettei hän luopuisi toivosta minun suhteeni. Meidät molemmat kastettiin Jehovan todistajiksi heinäkuussa 1982.

Se että olen ystävystynyt Jehova Jumalan kanssa, on pelastanut elämäni. Olemme Tonyn kanssa myös kokeneet Jehovan avun vaikeina aikoina. Olemme oppineet luottamaan häneen kohdatessamme haasteita, ja tunnemme, että hän on aina tukenut perhettämme. (Psalmit 55:22.)

Nautin siitä, kun sain opettaa myös poikaamme ja tytärtämme tuntemaan Jehovan. Nykyään saan iloa nähdessäni lastenlastenikin oppivan jatkuvasti lisää Jehova Jumalasta.

Enää en makaa öisin valveilla peläten tulevaisuutta ja kuolemaa. Tonylla ja minulla on kädet täynnä työtä, kun käymme Jehovan todistajien eri seurakunnissa rohkaisemassa niiden jäseniä aina viikon kerrallaan. Osallistumme yhdessä opetustyöhön, jossa kerromme ihmisille, että jos he uskovat Jeesukseen, myös heillä on mahdollisuus saada ikuinen elämä.