”Sinä, joka kuulet rukoukset, sinun luoksesi tulee kaikenlaisia ihmisiä.” (Psalmit 65:2.)

Jotkut rukoilevat siksi, että se parantaa heidän oloaan, vaikka ajattelevatkin, ettei kukaan oikeasti kuuntele heitä. Rukous on kuitenkin enemmän kuin terapeuttinen harjoitus, jolla pyritään selviytymään ongelmista. Raamatussa sanotaan: ”Jehova on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen, kaikkia, jotka vilpittömästi huutavat häntä avukseen. – – Hän kuulee heidän avunhuutonsa.” * (Psalmit 145:18, 19.)

Voimme siis olla varmoja, että Jehova Jumala kuuntelee niiden rukouksia, jotka palvelevat häntä. Hän sanoo lämpimästi: ”Te kutsutte minua ja lähestytte minua rukouksin, ja minä kuuntelen teitä.” (Jeremia 29:12.)

”Rukoilkaa hellittämättä.” (Roomalaisille 12:12.)

Raamatussa meitä kannustetaan ”rukoilemaan jatkuvasti” ja jatkamaan rukoilemista ”joka tilanteessa”. Jehova Jumala selvästikin haluaa, että rukoilemme häntä. (Matteus 26:41; Efesolaisille 6:18.)

Miksi Jumala toivoo meidän rukoilevan? Kuvittele, miltä isästä tuntuu, kun hänen pieni lapsensa tulee pyytämään häneltä apua. Isä saattaa jo hyvinkin tietää, miltä hänen lapsestaan tuntuu tai mitä tämä tarvitsee. Mutta kun hän kuulee lapsen pyynnön, hän tuntee, että lapsi luottaa häneen ja pitää häntä läheisenä. Vastaavasti kun me rukoilemme Jumalaa, osoitamme hänelle, että luotamme häneen ja haluamme olla lähellä häntä. (Sananlaskut 15:8; Jaakobin kirje 4:8.)

”Heittäkää kaikki huolenne hänelle, sillä hän välittää teistä.” (1. Pietarin kirje 5:7, alaviite.)

Jumala haluaa meidän rukoilevan häntä, koska hän rakastaa meitä ja välittää meistä. Hän on täysin selvillä siitä, millaisia huolia ja ongelmia meillä on, ja haluaa auttaa meitä.

Läpi elämänsä kuningas Daavid pyysi Jehova Jumalaa auttamaan häntä ja puhui hänelle ajatuksistaan ja tunteistaan (Psalmit 23:1–6). Millaisia tunteita Jumalalla oli Daavidia kohtaan? Hän rakasti Daavidia ja kuunteli tämän rukouksia (Apostolien teot 13:22). Samalla tavoin Jumala kuuntelee meidän rukouksiamme, koska hän välittää meistä.

Näillä sanoilla eräs psalminkirjoittaja kuvaili tunteitaan. Hän oli varma, että Jumala kuunteli hänen rukouksiaan, ja sillä oli voimakas vaikutus häneen. Hän tunsi olevansa lähellä Jumalaa ja sai voimaa selvitä elämässä eteen tulevasta ahdistuksesta ja surusta. (Psalmit 116:1–9.)

Kun olemme varmoja, että Jumala kuuntelee meitä, emme lakkaa rukoilemasta häntä. Pohjois-Espanjassa asuva Pedro on kokenut tämän omakohtaisesti. Hän menetti 19-vuotiaan poikansa liikenneonnettomuudessa. Pedro vuodatti Jumalalle kaikki tunteensa ja rukoili häneltä toistuvasti tukea ja lohdutusta. Mitä tapahtui? Pedro kertoo: ”Jehova vastasi rukouksiini sen tuen ja lohdutuksen välityksellä, jota vaimoni ja minä saimme toisilta kristityiltä.”

Vaikka rukoukset eivät tuoneet poikaa takaisin, niistä oli paljon apua Pedrolle ja hänen perheelleen. Hänen vaimonsa María Carmen muistelee: ”Rukoukset auttoivat minua kestämään surun. Tiesin, että Jehova Jumala ymmärtää minua, koska rukoillessani häntä tunsin, miten rauha ja tyyneys valtasivat minut.”

Raamattu ja monet henkilökohtaiset kokemukset osoittavat, että Jumala todella kuuntelee rukouksia. On kuitenkin selvää, että Jumala ei vastaa kaikkiin rukouksiin. Miksi Jumala vastaa joihinkin rukouksiin ja joihinkin ei?