VIITISEN vuotta sitten Choong Keon ja hänen vaimonsa Julie, jotka ovat nyt noin 35-vuotiaita, toimivat vakituisina tienraivaajina Sydneyssä Australiassa. ”Teimme osa-aikatyötä, ja elämämme oli miellyttävää”, Choong Keon kertoo. ”Ilmasto oli ihanteellinen ja elämäntapa rento. Meistä oli mukava asua lähellä sukulaisia ja ystäviä.” Silti jokin vaivasi heitä. He tiesivät, että he voisivat palvella Jehovaa täysipainoisemmin, mutta epäröivät tehdä tarvittavia muutoksia.

Sitten vuoden 2009 piirikonventissa he kuulivat puheen, joka kosketti heitä syvästi. Puhuja sanoi niille, jotka voisivat laajentaa palvelustaan: ”Mietihän: kuljettaja voi ohjata autoaan vasemmalle tai oikealle, mutta vain jos auto liikkuu. Samoin Jeesus voi ohjata meitä, kun haluamme laajentaa palvelusta, mutta vain jos me ’liikumme’ eli todella ponnistelemme kohti tavoitettamme.” * Tästä avioparista tuntui kuin nämä sanat olisi tarkoitettu juuri heille. Samassa konventissa haastateltiin lähetystyöntekijäpariskuntaa, joka palveli Taiwanissa. He kertoivat, millaista iloa he olivat saaneet palveluksesta, ja sanoivat, että apua kaivattiin edelleen kovasti. Jälleen Choong Keonista ja Juliesta tuntui kuin nämä sanat olisi suunnattu nimenomaan heille.

Julie muistelee: ”Tuon konventin jälkeen rukoilimme, että Jehova antaisi meille rohkeutta muuttaa Taiwaniin.” Hän lisää: ”Meitä kuitenkin pelotti. Tuntui kuin olisimme olleet ensimmäistä kertaa hyppäämässä uima-altaan syvään päähän.” Eräs raamatunkohta, joka kannusti heitä ”hyppäämään”, oli Saarnaajan 11:4: ”Joka tuulta tarkkailee, ei kylvä, ja joka pilviä katselee, ei korjaa.” Choong Keon kertoo: ”Päätimme, ettemme enää ’tarkkailisi’ ja ’katselisi’ vaan alkaisimme sen sijaan ’kylvää’ ja ’korjata’.” He rukoilivat yhä uudelleen, lukivat lähetystyöntekijöiden  elämäkertoja, kävivät sähköpostitse vilkasta kirjeenvaihtoa niiden kanssa, jotka olivat jo muuttaneet Taiwaniin, sekä myivät autonsa ja huonekalunsa. Kolme kuukautta myöhemmin he olivat Taiwanissa.

Tätä nykyä yli sata ulkomailta tullutta veljeä ja sisarta palvelee Taiwanissa alueilla, joilla tarvitaan kipeästi Valtakunnan julistajia. Nämä iältään 21–73-vuotiaat todistajat ovat kotoisin Australiasta, Britanniasta, Espanjasta, Japanista, Kanadasta, Koreasta, Ranskasta tai Yhdysvalloista. Heidän joukossaan on yli 50 naimatonta sisarta. Mikä on auttanut näitä innokkaita veljiä ja sisaria heidän palveluksessaan ulkomailla?

Laura, Kanadasta tullut naimaton sisar, toimii tienraivaajana Taiwanin länsiosassa. Vielä kymmenkunta vuotta sitten hän ei pitänyt lainkaan saarnaamistyöstä. Hän selittää: ”Kävin kentällä niin vähän, etten olisi millään voinutkaan pitää siitä.” Sitten ystävät Kanadasta pyysivät häntä kuukaudeksi mukaansa Meksikoon saarnaamaan. ”Ensimmäistä kertaa käytin oikein kunnolla aikaa palvelukseen, ja yllätyksekseni se oli mahtavaa!”

Tämän mukavan kokemuksen innostamana Laura alkoi harkita siirtymistä vieraskieliseen seurakuntaan Kanadassa. Hän ilmoittautui kiinan kielen kurssille, palveli kiinankielisessä ryhmässä ja otti tavoitteekseen muuton Taiwaniin. Se toteutuikin syyskuussa 2008. ”Uuteen ympäristöön sopeutuminen vei vuoden päivät”, Laura sanoo, ”mutta enää en voi kuvitellakaan palaavani Kanadaan.” Mitä hän ajattelee saarnaamistyöstä nykyään? ”Saan siitä paljon iloa”, hän sanoo. ”Mikään ei tunnu paremmalta kuin se, että näkee tutkisteluoppilaiden muuttavan elämäänsä, kun he oppivat tuntemaan Jehovan. Taiwanissa palvellessani olen saanut kokea tuota syvää iloa monet kerrat.”

Noin 35-vuotiaat Brian ja Michelle muuttivat Yhdysvalloista Taiwaniin kahdeksisen vuotta sitten. Aluksi he eivät pitäneet palvelustaan kovin mielekkäänä. Eräs kokenut lähetystyöntekijä kuitenkin rohkaisi heitä: ”Muistakaa, että vaikka pystyisitte vain antamaan jollekulle traktaatin, hän kuulee sanoman Jehovasta todennäköisesti ensimmäistä kertaa. Palveluksenne on siis jo nyt tärkeää!” Nämä sanat kannustivat Briania ja Michelleä jatkamaan työtään hellittämättä. Muuan toinen veli sanoi heille: ”Jottette lannistuisi, älkää arvioiko edistymistänne kiinan kielessä päivästä toiseen vaan konventista toiseen.” He ovatkin edistyneet, ja nykyään he ovat tuotteliaita tienraivaajia.

Mikä innostaisi sinua aloittamaan vieraan kielen opiskelun? Ehkä voisit vierailla maassa, jossa haluaisit palvella. Käy kokouksissa, seurustele paikallisten veljien ja sisarten kanssa ja osallistu heidän kanssaan saarnaamistyöhön. Brian sanoo: ”Kun huomaat, että Valtakunnan sanoma herättää monissa ihmisissä vastakaikua, ja koet veljien ja sisarten lämpimän rakkauden, haluat ottaa haasteen vastaan ja lähteä palvelemaan ulkomailla.”

Monet Taiwanissa tarvealueella palvelevat tienraivaajat ovat elättäneet itsensä opettamalla englantia. Kristin ja Michelle myyvät meren antimia. Kristin selittää: ”En ole ennen tehnyt tällaista työtä, mutta se mahdollistaa asumisen tässä maassa.” Aikanaan Kristin sai joitakin vakioasiakkaita. Tällä osa-aikatyöllä hän elättää itsensä ja vaimonsa, ja heille jää riittävästi aikaa tärkeimpään tehtäväänsä: ihmisten kalastamiseen tienraivaajina.

William ja Jennifer tulivat Yhdysvalloista Taiwaniin noin seitsemän vuotta sitten. ”Kielen opiskelu, tienraivaus sekä seurakunnasta ja raha-asioista huolehtiminen ovat toisinaan verottaneet voimia”, William sanoo. Mikä on auttanut tätä pariskuntaa onnistumaan ja säilyttämään ilonsa? He pyrkivät ottamaan järkeviä tavoitteita. Esimerkiksi koska he eivät kiinan opiskelussaan asettaneet odotuksiaan liian korkealle, he eivät lannistuneet, vaikka edistyminen olikin hidasta.

William muistaa, että eräs matkavalvoja sanoi kerran hänelle: ”Nauti matkasta, älä vain määränpäähän pääsemisestä.” Kun siis olemme asettaneet jonkin hengellisen tavoitteen, meidän tulisi nauttia askeleista, joita otamme sen saavuttamiseksi. Williamin mukaan tämän neuvon noudattaminen auttoi häntä ja hänen vaimoaan olemaan joustavia, kuuntelemaan vastuullisten paikallisten veljien neuvoja ja muuttamaan menettelytapojaan voidakseen menestyä palveluksessaan uudessa maassa. Hän lisää: ”Tajusimme myös, että meidän oli hyvä välillä pysähtyä nauttimaan tämän saaren kauniista luonnosta.”

Williamin ja Jenniferin tavoin Megan, naimaton tienraivaajasisar Yhdysvalloista, ”nauttii matkasta” opetellessaan puhumaan kiinaa sujuvammin. Hän käy joka viikonloppu ryhmän mukana saarnaamassa kiehtovalla alueella: Taiwanin suurimmassa satamassa Kaohsiungissa. Megan on kertonut hyvää uutista laivasta laivaan ja saarnannut Bangladeshista, Filippiineiltä, Indonesiasta, Intiasta, Thaimaasta ja Vanuatusta tuleville kalastajille. ”Koska kalastajat ovat satamassa vain lyhyen aikaa, aloitamme heille raamatuntutkistelun saman tien. Tavoittaakseni heidät kaikki tutkin usein neljän tai viiden ihmisen kanssa yhdellä kertaa.” Entä miten hänen  kiinan opiskelunsa sujuu? Hän sanoo: ”Toivoisin oppivani nopeammin, mutta pidän mielessä erään veljen antaman neuvon: ’Tee parhaasi, niin Jehova hoitaa loput.’ ”

Ennen muuttoaan Britanniasta Cathy otti selvää siitä, mikä ulkomainen määräalue olisi naimattomalle sisarelle turvallinen. Hän kertoi huolistaan rukouksessa Jehovalle ja kysyi kirjeitse monista haaratoimistoista, mitä vaaroja niiden alueella mahdollisesti oli. Sitten hän harkitsi saamiaan vastauksia huolellisesti ja päätteli, että Taiwan olisi hänelle sopiva paikka.

Vuonna 2004 Cathy muutti 31-vuotiaana Taiwaniin, missä hän viettää mahdollisimman yksinkertaista elämää. Hän kertoo: ”Kysyin veljiltä ja sisarilta, mistä hedelmiä ja vihanneksia saa edullisesti. Heidän hyvien neuvojensa ansiosta säästöni ovat riittäneet pitempään.” Miten Cathy pystyy pitämään elämänsä yksinkertaisena? Hän sanoo: ”Rukoilen usein, että Jehova auttaisi minua olemaan tyytyväinen yksinkertaiseen ruokaani ja vaatimattomiin vaatteisiini. Tunnen, että Jehova vastaa rukouksiini opettamalla minulle, mitä todella tarvitsen, ja auttamalla minua olemaan haikailematta sitä, mitä olisi mukava saada.” Hän lisää: ”Nautin yksinkertaisesta elämäntavasta, koska se auttaa minua keskittymään hengellisiin asioihin.”

Cathyn elämä on paitsi yksinkertaista myös jännittävää. Hän selittää: ”Saarnaan alueella, jolla monet suhtautuvat myönteisesti hyvään uutiseen. Se tuottaa paljon iloa!” Alkuaikoina siinä kaupungissa, jossa hän alkoi palvella tienraivaajana, oli kaksi kiinankielistä seurakuntaa, mutta nykyään niitä on seitsemän. Cathy sanoo: ”Se että saa nähdä hämmästyttävää kasvua läheltä ja olla mukana korjaamassa satoa, tekee arjesta kihelmöivän jännittävää!”

Mitä kuuluu Choong Keonille ja Julielle, joista kerrottiin kirjoituksen alussa? Ensin Choong Keonista näytti, ettei hänestä rajallisen kiinan kielen taitonsa vuoksi juuri ollut hyötyä seurakunnassa. Sikäläiset veljet olivat kuitenkin toista mieltä. ”Kun seurakuntamme jaettiin kahtia, sain avustavana palvelijana monia uusia tehtäviä”, Choong Keon sanoo. ”Silloin minusta tosiaan tuntui, että palvelin alueella, jolla tarve oli suuri.” Hän jatkaa hymyssä suin: ”Se oli niin suuri, että he tarvitsivat jopa minua!” Nykyään hän toimii vanhimpana. Julie lisää: ”Emme ole milloinkaan ennen kokeneet tällaista aikaansaamisen iloa, tyydytystä ja onnellisuutta. Tulimme tänne auttamaan, mutta oikeastaan tämä jännittävä kokemus on auttanut meitä. Kiitämme Jehovaa siitä, että hän antaa meidän palvella täällä!”

Monissa maissa tarvitaan yhä lisää työntekijöitä hengelliseen elonkorjuuseen. Oletko päättämässä koulunkäyntiäsi ja mietitkö, miten käyttäisit elämäsi? Oletko naimaton ja tahtoisitko olla enemmän hyödyksi Jehovan järjestössä? Haluaisitko antaa perheellesi runsaan hengellisen perinnön? Oletko eläkkeellä, ja onko sinulla arvokasta elämänkokemusta jaettavaksi toisille? Voit olla varma, että sinua odottavat suuret siunaukset, jos päätät laajentaa palvelustasi ja muuttaa sinne, missä on suuri tarve Valtakunnan julistajista.