NÄKEEKÖ Jehova palvojiensa pyrkimykset miellyttää häntä? Kyllä, mutta hän näkee muutakin kuin heidän hyvät tekonsa ja ylistävät sanansa. Hän panee merkille myös, kun he ajattelevat häntä arvostavasti. Mikä vielä tärkeämpää, hän ei koskaan unohda palvelijoitaan ja heidän tekojaan. Voimme olla varmoja siitä sen perusteella, mitä profeetta Malakia kirjoitti (lue Malakian 3:16).

Kun Malakia profetoi 400-luvulla eaa., Israelin moraalinen ja hengellinen tila oli järkyttävä. Papit laiminlöivät tehtäviään, ja suurin osa kansasta häpäisi Jumalaa harjoittamalla noituutta, syyllistymällä aviorikoksiin ja menettelemällä petollisesti (Malakia 2:8; 3:5). Kaiken tämän rappion keskellä eli kuitenkin pieni joukko israelilaisia, jotka pysyivät uskollisina. Miten he toimivat?

”Jehovaa pelkäävät puhuivat toinen toiselleen”, Malakia kertoo. Jumalanpelko on myönteinen ominaisuus. Malakia kuvailee israelilaisia, jotka kunnioittivat Jumalaa syvästi ja tunsivat tervettä pelkoa olla miellyttämättä häntä, ja sanoo, että he ”puhuivat toinen toiselleen”. He ilmeisesti hakeutuivat toistensa seuraan puhuakseen hyvää Jehovasta ja rohkaistakseen toisiaan, etteivät he lannistuisi eikä turmeltunut ympäristö tahraisi heitä.

Uskolliset israelilaiset osoittivat pelkäävänsä Jehovaa myös toisella merkittävällä tavalla: he ”ajattelivat hänen nimeään”. Erään toisen käännöksen mukaan he ”hänen nimensä kunniassa pitivät” (Kirkkoraamattu 1938). He kunnioittivat Jehovaa jopa ajatuksissaan. Syvällä sydämessään he mietiskelivät häntä ja hänen suurta nimeään arvostavasti. Huomasiko Jehova tämän?

”Jehova kiinnitti huomiota ja kuunteli”, Malakia sanoo. Jehova ikään kuin kallisti korvansa ylhäisestä asuinsijastaan taivaasta ja kuuli joka sanan, kun hänen palvojansa puhuivat toisilleen ylistäen häntä. Hän pani merkille myös heidän syvimmät mietteensä (Psalmit 94:11). Lisäksi hän teki vielä jotain muuta.

”Muistokirjaa alettiin kirjoittaa hänen edessään”, Malakia kertoo. Tuossa kirjassa on kaikkien niiden nimet, jotka ovat palvelleet Jehovaa nuhteettomasti. Sitä kutsutaan ”muistokirjaksi” *, mikä osoittaa, ettei Jehova milloinkaan unohda uskollisia palvojiaan eikä sitä, miten he ovat ylistäneet häntä: hän muistaa kaikki heidän hyvät tekonsa, sanansa ja ajatuksensa. Jumalalla on syy niiden muistamiseen, sillä hän on luvannut palkita ikuisella elämällä ne, joiden nimet ovat pysyvästi hänen muistokirjassaan (Psalmit 37:29). *

Miten lohduttavaa onkaan tietää, että Jehova arvostaa kaikkea, mitä teemme palvoaksemme häntä hänen hyväksymällään tavalla! Malakian 3:16:n sanat antavat meille ajattelemisen aihetta. Meidän on hyvä miettiä, onko nimemme Jumalan ”muistokirjassa”. Se tulee olemaan, jos pyrimme parhaamme mukaan toimimaan, puhumaan ja ajattelemaan joka päivä sellaisella tavalla, että Jehova haluaa muistaa meidät.