2. Samuelin kirja 16:1–23
16 Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa mäen laelta,+ häntä vastaan tuli Mefibosetin+ palvelija Siba+ mukanaan kaksi satuloitua aasia. Niiden selässä oli 200 leipää, 100 kakkua rusinoita, 100 kakkua kesähedelmiä* ja suuri ruukullinen viiniä.+
2 Kuningas sanoi silloin Siballe: ”Miksi sinä olet tuonut nämä?” Siba vastasi: ”Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastamista varten, leipä ja kesähedelmät ovat nuorille miehille syötäväksi, ja viini on erämaassa väsyville juotavaksi.”+
3 Kuningas sanoi: ”Entä missä on herrasi poika?”*+ Tähän Siba sanoi kuninkaalle: ”Hän on Jerusalemissa, sillä hän sanoi: ’Tänään israelilaiset palauttavat isäni kuningasvallan minulle.’”+
4 Silloin kuningas sanoi Siballe: ”Kaikki, mikä kuuluu Mefibosetille, on sinun.”+ Siba vastasi: ”Minä kumarran syvään edessäsi. Annathan minun pysyä suosiossasi, herrani, kuningas.”+
5 Kun kuningas Daavid saapui Bahurimiin, sieltä tuli Saulin sukua* oleva mies nimeltä Simei,+ Geran poika, ja tullessaan hän huusi kirouksia.*+
6 Hän heitteli kivillä Daavidia ja kaikkia hänen palvelijoitaan samoin kuin kaikkia joukkoja ja voimakkaita miehiä, jotka olivat kuningas Daavidin oikealla ja vasemmalla puolella.
7 Kirotessaan Simei sanoi: ”Mene pois, mene pois, sinä murhaaja!* Sinä kelvoton!
8 Jehova on maksanut sinulle takaisin sen, että olet vuodattanut Saulin suvun verta. Sinä olet hallinnut kuninkaana hänen paikallaan, mutta nyt Jehova on antanut kuninkuuden pojallesi Absalomille. Onnettomuus on kohdannut sinua, koska olet vuodattanut verta!”+
9 Silloin Serujan+ poika Abisai sanoi kuninkaalle: ”Miksi tuo kuollut koira+ saisi kirota herraani, kuningasta?+ Annathan minun mennä ja lyödä häneltä pään pois.”+
10 Mutta kuningas sanoi: ”Mitä tämä teille kuuluu, te Serujan pojat?+ Antaa hänen kirota minua,+ sillä Jehova on sanonut hänelle:+ ’Kiroa Daavidia!’ Kuka siis voisi sanoa: ’Miksi sinä näin teet?’”
11 Daavid sanoi sitten Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: ”Oma poikani, joka on lähtöisin minusta,* haluaa tappaa minut+ – kuinka paljon ennemmin sitten benjaminilainen!+ Antakaa hänen olla, niin että hän voi kirota minua, sillä Jehova on käskenyt häntä tekemään niin!
12 Ehkä Jehova näkee kärsimykseni+ ja Jehova palkitsee minut hyvällä niiden kirousten sijaan, joita minulle on tänään huudettu.”+
13 Sen jälkeen Daavid ja hänen miehensä jatkoivat matkaa tietä pitkin samalla kun Simei käveli hänen rinnallaan vuoren rinteellä, huusi kirouksia+ ja heitteli kiviä ja paljon tomua.
14 Lopulta kuningas ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, saapuivat perille väsyneinä ja jäivät lepäämään.
15 Sillä välin Absalom ja kaikki Israelin miehet saapuivat Jerusalemiin, ja Ahitofel+ oli hänen kanssaan.
16 Kun Daavidin ystävä* arkilainen+ Husai+ tuli Absalomin luo, hän sanoi Absalomille: ”Kauan eläköön kuningas!+ Kauan eläköön kuningas!”
17 Tähän Absalom sanoi Husaille: ”Näinkö sinä osoitat uskollista rakkautta ystävällesi? Miksi et mennyt ystäväsi mukaan?”
18 Husai sanoi Absalomille: ”Ei, minä olen sen puolella, jonka Jehova, tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet. Minä pysyn hänen luonaan.
19 Sitä paitsi ketä minun pitäisi palvella? Eikö hänen poikaansa? Niin kuin palvelin isääsi, niin palvelen sinua.”+
20 Absalom sanoi sitten Ahitofelille: ”Neuvo minua.+ Mitä meidän pitäisi tehdä?”
21 Ahitofel sanoi Absalomille: ”Makaa isäsi sivuvaimojen kanssa,+ jotka hän jätti huolehtimaan palatsista.+ Silloin koko Israel kuulee, että olet tehnyt itsesi vastenmieliseksi* isällesi, ja kannattajasi saavat lisää rohkeutta.”
22 Niinpä katolle+ pystytettiin teltta Absalomia varten, ja Absalom makasi isänsä sivuvaimojen kanssa+ koko Israelin nähden.+
23 Tuohon aikaan Ahitofelin+ antamia neuvoja pidettiin kuin tosi Jumalan sanoina.* Niin paljon arvostivat sekä Daavid että Absalom kaikkia Ahitofelin neuvoja.
Alaviitteet
^ Varsinkin viikunoita ja ehkä myös taateleita.
^ Tai ”pojanpoika”.
^ Kirjaim. ”huoneen sukua”.
^ Tai ”herjauksia”.
^ Tai ”verenvuodatukseen syyllinen”, ”verivelkainen mies”.
^ Kirjaim. ”sisästäni”.
^ Tai ”uskottu”.
^ Tai ”löyhkäksi”.
^ Tai ”antamat neuvot olivat niin kuin joku olisi tiedustellut tosi Jumalan sanaa”.