Evankeliumi Markuksen mukaan: Kukaan evankeliumin kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä kertomuksessaan, eivätkä kirjojen nimet ilmeisesti kuulu alkuperäiseen tekstiin. Joissain Markuksen evankeliumin käsikirjoituksissa nimenä on Euangélion katá Márkon (Evankeliumi Markuksen mukaan), joissain taas lyhyempi Katá Márkon (Markuksen mukaan). Ei tiedetä tarkkaan, milloin tällaisia kirjojen nimiä alettiin käyttää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne otettiin käyttöön 100-luvulla, koska pitkä nimi esiintyy joissain evankeliumien käsikirjoituksissa, jotka on ajoitettu 100-luvun lopulle tai 200-luvun alkuun. Joidenkin mukaan näistä kertomuksista alettiin käyttää nimitystä ”evankeliumi” (kirjaim. ’hyvä uutinen’, ’hyvä sanoma’) mahdollisesti siksi, että Markuksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku”. Näitä kirjoittajan nimen sisältäviä kirjojen nimiä alettiin käyttää ehkä käytännön syistä, jotta tiedettiin, mitä kirjaa tarkoitettiin.

Markuksen: Nimi tulee latinalaisesta nimestä Marcus. Markus oli Ap 12:12:ssa mainitun Johanneksen roomalainen lisänimi. Hänen äitinsä oli Maria, joka asui Jerusalemissa ja oli ensimmäisiä opetuslapsia. Johannes Markus oli ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10), ja he matkustivat yhdessä. Markus matkusti myös Paavalin ja muiden varhaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa (Ap 12:25; 13:5, 13; 2Ti 4:11). Tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, mutta 100- ja 200-lukujen auktoriteetit pitivät sitä Markuksen kirjoittamana.

hyvää uutista: Kreikan sanan euangélion ensimmäinen esiintymiskohta. Joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä se on käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan kreikan sanueeseen kuuluva sana euangelistḗs, joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

hyvä uutinen: Kreikan sana euangélion tulee sanoista eu ’hyvä’, ’hyvin’ ja ángelos ’uutisen tuoja’, ’julistaja’. (Ks. sanasto.) Se on joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan sanueeseen kuuluva kreikan sana (euangelistḗs), joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

Jeesusta Kristusta – – koskevan hyvän uutisen: Kreikan ilmaus voitaisiin kääntää myös ”Jeesuksen Kristuksen – – hyvä uutinen”, ts. hyvä uutinen, jota Jeesus julisti.

Jumalan Poikaa: Joissain käsikirjoituksissa ei ole sanoja ”Jumalan Poikaa”, mutta useammat vanhimmista käsikirjoituksista tukevat pidempää lukutapaa.

hyvän uutisen: Ks. Mt 4:23; 24:14; tutkimisviitteet; sanasto.

Profeetta Jesajan: Lainaus on yhdistelmä Mal 3:1:n ja Jes 40:3:n ennustuksista, jotka molemmat sovelletaan Johannes Kastajaan. Sulkeet erottavat Malakian kohdan Jesajan kohdasta, joka on jakeessa 3. Jesaja keskittyy Johanneksen sanomaan ja Malakia Johanneksen rooliin sanansaattajana. Koko lainauksen sanotaan olevan Jesajan kirjasta ehkä siksi, että painotetaan siitä lainattua osaa.

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Matteus yhdistää tämän ennustuksen siihen, mitä Johannes Kastaja teki valmistaessaan tietä Jeesukselle, Jumalan edustajalle. Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää tämän ennustuksen itseensä (Joh 1:23).

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite A5 ja liite C.) Evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas yhdistävät tämän ennustuksen Johannes Kastajaan, ja tässä Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja yhdistää sen itseensä. Johannes tekisi tien Jehovalle suoraksi siinä mielessä, että hän kulkisi Jeesuksen edellä, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29).

Tehkää tiet hänelle suoriksi: Voi viitata siihen, että muinaisilla hallitsijoilla oli tapana lähettää edellään miehiä raivaamaan tietä kuninkaan vaunuille. He siirsivät sivuun suuria kiviä ja jopa rakensivat pengerteitä ja tasoittivat kukkuloita.

Jehovalle: Tässä Jes 40:3:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.) Markus yhdistää tämän ennustuksen siihen, mitä ”Johannes Kastaja” (Mr 1:4) teki valmistaessaan tietä Jeesukselle. (Ks. Mt 3:3; Joh 1:23; tutkimisviitteet.)

Tehkää tiet hänelle suoriksi: Ks. Mt 3:3, tutkimisviite.

Kastaja: Tai ”Upottaja”. Tämä oli ilmeisesti eräänlainen lisänimi, joka osoitti, että Johannekselle oli tunnusomaista kastaa ihmisiä upottamalla heidät hetkeksi veteen. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus mainitsi kirjoituksissaan ”Johanneksen, joka oli lisänimeltään Kastaja”.

Juudean erämaassa: Juudean vuoriston karut, pääosin asumattomat itärinteet. Ne laskeutuvat Jordanin ja Kuolleenmeren länsirannalle, niin että korkeuseroa tulee noin 1 200 m. Johannes aloitti palveluksensa tässä erämaassa Kuolleenmeren pohjoispuolisella seudulla.

Katukaa: Tässä käytetty kreikan sana voitaisiin kääntää kirjaimellisesti ”muuttaa mieltään”, ts. muuttaa ajattelutapaansa, asennettaan tai tarkoitustaan. Tässä tekstiyhteydessä katuminen liittyy ihmisen suhteeseen Jumalaan. (Ks. Mt 3:8, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Tuottakaa sen vuoksi hedelmää, joka osoittaa, että olette katuneet: Tai ”Osoittakaa sen vuoksi teoillanne, että olette katuneet”. ”Hedelmällä” tarkoitetaan tekoja ja muita todisteita, jotka osoittaisivat, että Johannesta kuuntelevien ihmisten mieli tai asenne olisi muuttunut. (Lu 3:8; Ap 26:20; ks. Mt 3:2, 11, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

kastan teidät: Tai ”kastan teidät upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Muualta Raamatusta käy ilmi, että kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Kerran Johannes kastoi ihmisiä eräässä paikassa Jordaninlaaksossa lähellä Salimia, ”koska siellä oli paljon vettä” (Joh 3:23). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

olette katuneet: Kirjaim. ”olette muuttaneet mieltänne”. (Ks. Mt 3:2, 8, tutkimisviitteet, ja sanasto, ”Katuminen”.)

Kastaja: Tai ”Upottaja”. Kreikassa on tässä ja Mr 6:14, 24:ssä verbin baptízō partisiippimuoto, joka voitaisiin kääntää myös vastineella ”kastava”. Mr 6:25; 8:28:ssa sekä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa käytetään substantiivia baptistḗs ’kastaja’. Verbin partisiippimuotoa ja substantiivia käytetään kreikkalaisessa alkutekstissä synonyymisesti Mr 6:24, 25:ssä. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)

erämaassa: Ts. Juudean erämaassa. (Ks. Mt 3:1, tutkimisviite.)

että heidät tulisi kastaa merkiksi katumuksesta: Kirjaim. ”katumuksen kastetta”. Kaste ei pessyt pois syntejä. Sen sijaan Johanneksen kastamat ihmiset osoittivat julkisesti, että he olivat katuneet Mooseksen lakia vastaan tekemiään syntejä ja päättäneet muuttaa käytöstään. Tällainen katuva asenne auttoi heitä pääsemään Kristuksen luo (Ga 3:24). Näin Johannes valmisti kansan näkemään, ”miten Jumala pelastaa” (Lu 3:3–6). (Ks. Mt 3:2, 8, 11, tutkimisviitteet; sanasto, ”Kaste” ja ”Katuminen”.)

kastan teidät: Tai ”kastan teidät upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Muualta Raamatusta käy ilmi, että kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Kerran Johannes kastoi ihmisiä eräässä paikassa Jordaninlaaksossa lähellä Salimia, ”koska siellä oli paljon vettä” (Joh 3:23). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

tunnustivat avoimesti syntinsä: Ihmiset tunnustivat julkisesti ja avoimesti syntinsä, joita he olivat tehneet lakiliittoa vastaan.

Koko – – väki ja kaikki – – asukkaat: Sanoja ”koko” ja ”kaikki” käytetään tässä hyperbolana. Ne korostavat sitä, miten suurta kiinnostusta Johanneksen saarnaamistyö herätti. Häntä ei tietenkään tullut katsomaan joka ikinen Juudean tai Jerusalemin asukas.

kastoi: Tai ”kastoi upottamalla”. (Ks. Mt 3:11, tutkimisviite, ja sanasto, ”Kaste”.)

tunnustivat avoimesti syntinsä: Ks. Mt 3:6, tutkimisviite.

päällään kamelinkarvavaate: Johanneksen käyttämä kamelinkarvasta kudottu vaate ja nahkavyö muistuttivat profeetta Elian asua (2Ku 1:8; Joh 1:21).

heinäsirkat: Tai ”kulkusirkat”. Nämä runsaasti proteiinia sisältävät hyönteiset olivat Mooseksen lain mukaan puhtaita eläimiä, joita sai syödä. (3Mo 11:21, 22.)

luonnonhunaja: Ts. hunaja, jota saatiin erämaassa olevista villimehiläisten pesistä, ei ihmisten hoitamista mehiläispesistä. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että erämaassa asuvat ihmiset söivät heinäsirkkoja ja luonnonhunajaa.

kamelinkarvavaate: Ks. Mt 3:4, tutkimisviite.

heinäsirkkoja: Ks. Mt 3:4, tutkimisviite.

luonnonhunajaa: Ks. Mt 3:4, tutkimisviite.

voimakkaampi: Tai ”huomattavampi”. Tarkoittaa sellaista, jolla on enemmän valtaa.

sandaaleja: Jonkun toisen sandaalien riisumista ja kantamista tai niiden hihnojen avaamista (Mr 1:7; Lu 3:16; Joh 1:27) pidettiin halpa-arvoisena tehtävänä, jonka yleensä hoiti orja.

voimakkaampi: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.

sandaaliensa: Ks. Mt 3:11, tutkimisviite.

kastan teidät: Tai ”kastan teidät upottamalla”. Kreikan sana baptízō merkitsee ’kastaa’, ’upottaa’. Muualta Raamatusta käy ilmi, että kasteessa ihminen upotetaan hetkeksi kokonaan veden alle. Kerran Johannes kastoi ihmisiä eräässä paikassa Jordaninlaaksossa lähellä Salimia, ”koska siellä oli paljon vettä” (Joh 3:23). Kun Filippos kastoi etiopialaisen eunukin, he molemmat ”menivät alas veteen” (Ap 8:38). Septuagintassa samaa kreikan sanaa käytetään 2Ku 5:14:ssä, jossa kerrotaan, että Naaman ”kastautui Jordanissa seitsemän kertaa”.

kastoin teidät: Tai ”kastoin teidät upottamalla”. (Ks. Mt 3:11, tutkimisviite, ja sanasto ”Kaste”.)

kastaa teidät pyhällä hengellä: Tai ”kastaa teidät upottamalla pyhässä aktiivisessa voimassa”. Johannes Kastaja ilmoittaa tässä, että Jeesus aloittaisi jotain uutta: kastamisen pyhällä hengellä. Niistä jotka kastetaan Jumalan hengellä, tulee Jumalan hengestä siinneitä poikia, joilla on toivo elää taivaassa ja hallita kuninkaina maata (Il 5:9, 10).

Tiberiuksen 15. hallitusvuotena: Keisari Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 (gregoriaanisen kalenterin mukaan). 15. syyskuuta Tiberius antoi Rooman senaatin julistaa hänet keisariksi. Jos hallitusvuodet laskettiin Augustuksen kuolemasta, Tiberiuksen 15. vuosi kesti vuoden 28 elokuusta vuoden 29 elokuuhun. Jos ne laskettiin hänen keisariksi julistamisestaan, 15. vuosi kesti vuoden 28 syyskuusta vuoden 29 syyskuuhun. Johannes aloitti palveluksensa ilmeisesti keväällä 29, ts. Tiberiuksen 15. hallitusvuoden aikana. Johannes oli tuolloin noin 30-vuotias, minkä ikäisinä leeviläispapit aloittivat temppelipalveluksensa (4Mo 4:2, 3). Samoin Lu 3:21–23:n mukaan Jeesus ”oli noin 30-vuotias”, kun Johannes kastoi hänet ja hän ”aloitti työnsä”. Jeesus kuoli keväällä nisankuussa, joten hänen kolme ja puoli vuotta kestänyt palveluksensa alkoi selvästikin syksyllä etanimkuun (syys-lokakuun) tienoilla. Johannes oli todennäköisesti kuusi kuukautta Jeesusta vanhempi, ja hän aloitti palveluksensa ilmeisesti puoli vuotta ennen häntä (Lu, 1. luku). Tästä voidaan päätellä, että Johannes aloitti palveluksensa vuoden 29 keväällä. (Ks. Lu 3:23; Joh 2:13; tutkimisviitteet.)

Niinä päivinä: Lu 3:1–3:n mukaan Johannes Kastaja aloitti palveluksensa ”keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena”, ts. vuoden 29 keväällä (ks. Lu 3:1, tutkimisviite). Noin puoli vuotta myöhemmin, syksyllä vuonna 29, Jeesus tuli Johanneksen kastettavaksi (ks. liite A7).

taivas: Voi tarkoittaa fyysistä taivasta tai henkitaivasta.

Heti: Ensimmäinen 11 kohdasta, joissa kreikan sana euthýs esiintyy Mr 1. luvussa (Mr 1:10, 12, 18, 20, 21, 23, 28, 29, 30, 42, 43). Se on käännetty tekstiyhteyden mukaan vastineilla ”heti”, ”samassa”, ”saman tien” ja ”viipymättä”. Markus käyttää tätä sanaa evankeliumissaan usein – yli 40 kertaa – ja se tuo kertomukseen elävyyttä ja nopeatempoisuutta.

hän: Viittaa ilmeisesti Jeesukseen. Kuten Joh 1:32, 33 osoittaa, myös Johannes Kastaja näki, mitä tapahtui, mutta Markus näyttää kuvailevan tilannetta Jeesuksen näkökulmasta.

taivas: Ks. Mt 3:16, tutkimisviite.

taivas jakautui: Jumala sai ilmeisesti aikaan sen, että taivaalliset asiat avautuivat Jeesukselle ja hänen mieleensä palautui ehkä tässä vaiheessa hänen elämänsä ennen ihmiseksi tuloa. Se mitä Jeesus puhui kasteensa jälkeen, varsinkin hänen lämmin, yksityiskohtainen rukouksensa pesah-iltana vuonna 33, osoittaa, että hän tiesi eläneensä ennen ihmiseksi tuloaan. Tuo rukous osoittaa myös, että hän muisti Isänsä sanat ja teot sekä sen kunniakkaan aseman, joka hänellä itsellään oli ollut taivaassa. (Joh 6:46; 7:28, 29; 8:26, 28, 38; 14:2; 17:5.) Nämä muistot palautettiin Jeesuksen mieleen ehkä silloin kun hänet kastettiin ja voideltiin.

hänen päälleen: Tai ”häneen”, ts. meni häneen.

kuin kyyhkynen: Kyyhkysillä oli pyhä käyttötarkoitus ja lisäksi symbolinen merkitys. Niitä uhrattiin uhreina (Mr 11:15; Joh 2:14–16). Ne symboloivat viattomuutta ja puhtautta (Mt 10:16). Kun Nooa päästi arkista vapaaksi kyyhkysen, se toi palatessaan oliivipuun lehden, mikä osoitti, että tulvavedet olivat väistymässä (1Mo 8:11) ja että levon ja rauhan aika oli alkamassa (1Mo 5:29). Jeesuksen kasteen yhteydessä Jehova saattoi siis kohdistaa kyyhkysen avulla huomion Jeesuksen rooliin Messiaana. Puhtaana ja synnittömänä Jumalan Poikana hän uhraisi elämänsä ihmiskunnan puolesta ja loisi näin perustan levon ja rauhan aikakaudelle, joka koittaisi, kun hän hallitsisi kuninkaana. Kasteen yhteydessä Jeesuksen päälle laskeutuva Jumalan henki eli aktiivinen voima saattoi näyttää samalta kuin kyyhkynen, kun se lähestyy pesäänsä siipiään räpyttäen.

ääni: Toinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Mr 1:11; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

ääni: Kolmas evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. Ensimmäinen oli Jeesuksen kasteen yhteydessä vuonna 29, ja siitä kerrotaan Mt 3:16, 17; Mr 1:11; Lu 3:22:ssa. Toinen liittyi Jeesuksen muodonmuutokseen vuonna 32, ja siitä kerrotaan Mt 17:5; Mr 9:7; Lu 9:35:ssä. Kolmas tilanne oli vuonna 33 vähän ennen Jeesuksen viimeistä pesahia, ja siitä kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa. Jehova vastasi, kun Jeesus pyysi Isäänsä saattamaan oman nimensä kunniaan.

jonka olen hyväksynyt: Tai ”johon olen mieltynyt”, ”josta saan paljon iloa”. Samaa ilmausta käytetään Mt 12:18:ssa. Siinä lainataan Jes 42:1:tä, joka koskee luvattua Messiasta eli Kristusta. Pyhän hengen vuodattaminen ja Jumalan omasta Pojastaan lausumat sanat osoittivat selvästi, että Jeesus oli luvattu Messias. (Ks. Mt 12:18, tutkimisviite.)

jonka olen hyväksynyt: Tai ”jonka sieluni on hyväksynyt”. Tässä lainataan Jes 42:1:tä ja käytetään heprean sanan néfeš vastineena kreikan sanaa psykhḗ. Molemmat sanat on perinteisesti käännetty ”sieluksi”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.) Ilmaus ”jonka olen hyväksynyt” voidaan kääntää myös ”johon olen mieltynyt” (ks. Mt 3:17, tutkimisviite).

Taivaasta kuului ääni: Ensimmäinen evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. (Ks. Mr 9:7; Joh 12:28; tutkimisviitteet.)

Sinä olet minun – – Poikani: Jeesus oli henkiolentona Jumalan Poika (Joh 3:16). Kun hän syntyi ihmiseksi, hänestä tuli samanlainen ”Jumalan poika” kuin täydellinen Aadam oli ollut (Lu 1:35; 3:38). Tuntuu kuitenkin järkevältä, että Jumala ei tässä pelkästään kertonut, kuka Jeesus oli. Lausumalla nämä sanat pyhän hengen vuodattamisen yhteydessä Jumala ilmeisesti osoitti, että ihminen Jeesus oli hänen hengestä siinnyt Poikansa, joka oli ”syntynyt uudelleen”, niin että hänellä oli toivo palata taivaalliseen elämään. Hänet voideltiin hengellä Jumalan valitsemaksi kuninkaaksi ja ylimmäiseksi papiksi. (Joh 3:3–6; 6:51; vrt. Lu 1:31–33; Hpr 2:17; 5:1, 4–10; 7:1–3.)

Olen hyväksynyt sinut: Tai ”Olen mieltynyt sinuun”, ”Saan sinusta paljon iloa”. Samaa ilmausta käytetään Mt 12:18:ssa. Siinä lainataan Jes 42:1:tä, joka koskee luvattua Messiasta eli Kristusta. Pyhän hengen vuodattaminen ja Jumalan omasta Pojastaan lausumat sanat osoittivat selvästi, että Jeesus oli luvattu Messias. (Ks. Mt 3:17; 12:18; tutkimisviitteet.)

henki ajoi hänet: Tai ”aktiivinen voima sai hänet menemään”. Kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä Jumalan henkeä. Se voi olla motivoiva voima, joka saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. (Lu 4:1; ks. sanasto, ”Henki”.)

Saatana: Tulee heprean sanasta satán ’vastustaja’.

Saatana: Ks. Mt 4:10, tutkimisviite.

villieläinten: Jeesuksen aikana noilla seuduilla oli villieläimiä paljon enemmän kuin nykyään. Erämaassa eli hyeenoja, leijonia, leopardeja, susia ja villisikoja. Markus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka mainitsee, että alueella oli villieläimiä. Hän näyttää kirjoittaneen ensisijaisesti roomalaisille ja muille ei-juutalaisille lukijoille, jotka eivät ehkä tunteneet Israelin maantiedettä.

valtakunta: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ensimmäinen kohta, jossa esiintyy kreikan sana basileía. Se viittaa kuningaskuntaan hallinnollisena järjestelmänä sekä kuninkaan hallitsemaan alueeseen ja sen asukkaisiin. Tämä kreikan sana esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa 162 kohdassa. Niistä 55 on Matteuksen evankeliumissa, jossa tällä sanalla tarkoitetaan useimmiten Jumalan taivaallista hallintoa. Matteus käyttää sanaa niin usein, että hänen evankeliumiaan voitaisiin sanoa Valtakunnan evankeliumiksi. (Ks. sanasto, ”Jumalan valtakunta”.)

taivaan valtakunta: Ilmaus esiintyy Raamatussa vain Matteuksen evankeliumissa, jossa se on noin 30 kertaa. Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa käytetään rinnakkaisilmausta ”Jumalan valtakunta”. Tämä osoittaa, että ”Jumalan valtakunta” on henkitaivaassa ja hallitsee sieltä käsin. (Da 2:44; Mt 21:43; Mr 1:15; Lu 4:43; 2Ti 4:18.)

taivaan valtakunta on tullut lähelle: Tämä uutta maailmanhallitusta koskeva sanoma oli Jeesuksen teema, kun hän saarnasi (Mt 10:7; Mr 1:15). Johannes Kastaja alkoi julistaa samanlaista sanomaa noin puoli vuotta ennen Jeesuksen kastetta (Mt 3:1, 2). Kun Jeesus sanoi, että valtakunta oli ”tullut lähelle”, noilla sanoilla oli kuitenkin vielä enemmän merkitystä, koska hän, tulevaksi kuninkaaksi voideltu, oli nyt ihmisten keskuudessa. Missään ei kerrota, että Jeesuksen opetuslapset olisivat hänen kuolemansa jälkeen julistaneet edelleen, että valtakunta oli ”tullut lähelle”.

valtakunta: Sana ”valtakunta” tarkoittaa Raamatussa eri asioita, esimerkiksi kuninkaan hallitsemaa maata tai aluetta, kuningasvaltaa, kuningaskuntaa ja kuninkaan alaisuudessa olemista. Tässä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että voi nauttia Jumalan valtakunnan tuomista hyvistä asioista ja siunauksista ja saa elää sen valta-alueella.

Määräaika on kulunut umpeen: Tässä tekstiyhteydessä ”määräaika” (kreik. kairós) viittaa Raamatussa ennustettuun ajankohtaan, jolloin Jeesus aloitti palveluksensa maan päällä. Silloin ihmisille avautui tilaisuus uskoa hyvään uutiseen. Samaa kreikan sanaa käytetään tarkastamisen ”ajasta”, joka alkoi Jeesuksen aloittaessa palveluksensa (Lu 12:56; 19:44), ja hänen kuolemansa ”määräajasta” (Mt 26:18).

Jumalan valtakunta: Kreikan ilmaus esiintyy Markuksen evankeliumissa 14 kertaa. Matteus käyttää sitä vain 4 kertaa (Mt 12:28; 19:24; 21:31; 21:43) mutta rinnakkaisilmausta ”taivaan valtakunta” noin 30 kertaa (vrt. Mr 10:23:a Mt 19:23, 24:ään). Valtakunta oli Jeesuksen teema, kun hän saarnasi (Lu 4:43). Neljässä evankeliumissa mainitaan valtakunta yli 100 kertaa, ja useimmissa näistä kohdista siitä puhui Jeesus. (Ks. Mt 3:2; 4:17; 25:34; tutkimisviitteet.)

Galileanjärven: Makeavetinen järvi Pohjois-Israelissa. (”Järveksi” käännetty kreikan sana voi merkitä myös ’merta’.) Siitä on käytetty myös nimiä Kinneretinjärvi (4Mo 34:11), Gennesaretinjärvi (Lu 5:1) ja Tiberiaanjärvi (Joh 6:1). Se sijaitsee keskimäärin 210 m merenpinnan alapuolella. Se on 21 km pitkä pohjois-eteläsuunnassa ja 12 km leveä, ja syvimmillään se on noin 48 m. (Ks. liite A7, kartta 3B, ”Toimintaa Galileanjärven alueella”.)

heittämässä verkkoa: Vedessä tai veneessä seisova kalastaja pystyi heittämään pyöreän verkon siten, että se levisi tasaisesti veden pinnalle. Verkon halkaisija oli ehkä 6–8 m, ja sen ulkoreunaan oli kiinnitetty painoja niin että se vajosi ja kalat jäivät verkkoon.

kalastajia: Kalastus oli Galileassa tavallinen elinkeino. Pietari ja hänen veljensä Andreas eivät harjoittaneet ammattiaan yksin, vaan he olivat osakkaina kalastusyrityksessä, jossa olivat mukana ilmeisesti myös Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes (Mr 1:16–21; Lu 5:7, 10).

Galileanjärven: Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.

heittämässä verkkojaan: Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.

kalastajia: Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.

ihmisten kalastajia: Simonin ja Andreaan ammattiin perustuva sanaleikki, joka tarkoittaa sitä, että he saisivat ”saaliiksi ihmisiä” valtakuntaa varten (Lu 5:10). Sanaleikki voi tarkoittaa myös sitä, että kalastuksen tavoin opetuslasten tekeminen olisi raskasta, kovaa työtä, joka vaatisi sinnikkyyttä mutta jonka tulokset jäisivät joskus laihoiksi.

ihmisten kalastajia: Ks. Mt 4:19, tutkimisviite.

seurasivat häntä: Pietari ja Andreas olivat jo olleet Jeesuksen opetuslapsia puolesta vuodesta vuoteen (Joh 1:35–42). Nyt Jeesus pyytää heitä jättämään kalastusyrityksensä ja seuraamaan häntä kokoaikaisesti (Lu 5:1–11; ks. Mt 4:22, tutkimisviite).

seurasivat häntä: Ks. Mt 4:20, tutkimisviite.

Sebedeuksen: Mahdollisesti Sebedeus oli Salomen mies ja Salome Jeesuksen äidin Marian sisar. Siinä tapauksessa Johannes ja Jaakob olivat Jeesuksen serkkuja. (Ks. Mr 15:40, tutkimisviite.)

Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen: Jaakob mainitaan aina veljensä Johanneksen kanssa, useimmiten ensimmäisenä. Tämän perusteella hän oli ehkä veljeksistä vanhempi. (Mt 4:21; 10:2; 17:1; Mr 1:29; 3:17; 5:37; 9:2; 10:35, 41; 13:3; 14:33; Lu 5:10; 6:14; 8:51; 9:28, 54; Ap 1:13.)

Sebedeuksen: Ks. Mt 4:21, tutkimisviite.

Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen: Ks. Mt 4:21, tutkimisviite.

kalastajia: Kalastus oli Galileassa tavallinen elinkeino. Pietari ja hänen veljensä Andreas eivät harjoittaneet ammattiaan yksin, vaan he olivat osakkaina kalastusyrityksessä, jossa olivat mukana ilmeisesti myös Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes (Mr 1:16–21; Lu 5:7, 10).

työntekijöineen: Tai ”palkkalaisineen”. Ainoastaan Markus kertoo, että Sebedeus ja hänen poikansa olivat palkanneet ”työntekijöitä” kalastusyritykseensä. Hän sai tämän tiedon ehkä Pietarilta, joka oli ilmeisesti tuon yrityksen osakas ja useimpien Markuksen kuvailemien tapahtumien silminnäkijä (Lu 5:5–11; ks. myös ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”). Koska Sebedeus ja hänen poikansa olivat palkanneet työntekijöitä ja heillä oli Luukkaan kertomuksen mukaan enemmän kuin yksi vene, heidän kalastusyrityksensä selvästikin menestyi. (Ks. Mt 4:18, tutkimisviite.)

Kapernaumiin: Heprealainen nimi merkitsee ’Nahumin kylää’ tai ’lohduttamisen kylää’ (Na 1:1, alav.). Kaupunki sijaitsi Galileanjärven luoteisrannalla. Sillä oli merkittävä osa Jeesuksen maanpäällisessä palveluksessa, ja sitä sanotaan Mt 9:1:ssä hänen ”omaksi kaupungikseen”.

Kapernaumiin: Ks. Mt 4:13, tutkimisviite.

synagogaan: Ks. sanasto.

hänen opetustavastaan: Tai ”hänen opetuksestaan”. Ilmaus viittaa siihen, miten Jeesus opetti, eli hänen opetusmenetelmiinsä, ja siihen, mitä hän opetti.

eikä niin kuin kirjanoppineet: Tai ”eikä niin kuin lainoppineet”. Jeesus ei lainaa kunnioitettuja rabbeja auktoriteetteina niin kuin kirjanoppineet, vaan hän puhuu Jehovan edustajana – niin kuin sellainen, jolla on arvovaltaa – ja perustaa opetuksensa Jumalan sanaan (Joh 7:16).

epäpuhtaan hengen: Markus käyttää tätä ilmausta synonyymisesti sanan ”demoni” kanssa (vrt. Mr 1:23, 26, 27:ää 1:34, 39:ään sekä Mr 3:11, 30:tä 3:15, 22:een). Ilmaus korostaa demonien moraalista ja hengellistä epäpuhtautta sekä heidän epäpuhdasta vaikutustaan ihmisiin.

mies, joka huusi: Mies huusi jakeessa 24 olevat sanat, mutta Jeesus nuhteli epäpuhdasta henkeä, josta miehen sanat olivat lähtöisin (Mr 1:25; Lu 4:35).

Mitä sinä meistä haluat: Tai ”Mitä yhteistä meillä ja sinulla on”. Tämän retorisen kysymyksen kirjaimellinen käännös kuuluu: ”Mitä meille ja sinulle?” Tätä seemiläistä idiomia käytetään Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (Jos 22:24; Tu 11:12, alav.; 2Sa 16:10; 19:22; 1Ku 17:18; 2Ku 3:13; 2Ai 35:21; Ho 14:8) ja vastaavaa kreikkalaista sanontaa Kreikkalaisissa kirjoituksissa (Mt 8:29; Mr 1:24; 5:7; Lu 4:34; 8:28; Joh 2:4). Ilmauksen tarkka merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä jakeessa (Mt 8:29) idiomi ilmaisee vihamielisyyttä ja torjuntaa, ja se on käännetty myös seuraavasti: ”Älä häiritse meitä!” tai ”Jätä meidät rauhaan!” Toisissa tekstiyhteyksissä se ilmaisee, että puhuja katsoo asiaa eri näkökulmasta tai ei halua toimia ehdotetulla tavalla, mutta siihen ei liity halveksuntaa, ylimielisyyttä eikä vihamielisyyttä. (Ks. Joh 2:4, tutkimisviite.)

Mitä sinä meistä haluat: Ks. Mt 8:29, tutkimisviite.

meistä – – Tiedän: Jakeessa 23 mainitaan ainoastaan yksi epäpuhdas henki, joten henki, joka piti miestä vallassaan, käytti monikkoa (”meistä”) ilmeisesti viitatessaan muihinkin demoneihin ja sitten yksikköä (”tiedän”) puhuessaan vain itsestään.

Ole hiljaa: Kreikan verbi merkitsee kirjaimellisesti ’sitoa suu’, ’laittaa kuonokoppa’. Epäpuhdas henki tiesi, että Jeesus oli Kristus eli Messias, ja puhutteli häntä ”Jumalan Pyhäksi” (jae 24), mutta Jeesus ei antanut demonien todistaa hänestä (Mr 1:34; 3:11, 12).

Simonin anopilla: Ts. Pietarin eli Keefaan anopilla (Joh 1:42). Tämä kohta on sopusoinnussa 1Ko 9:5:ssä olevien Paavalin sanojen kanssa, joiden mukaan Keefas oli naimisissa. Ilmeisesti Simonin anoppi asui hänen luonaan talossa, jossa asui myös hänen veljensä Andreas (Mr 1:29–31). (Ks. Mt 10:2, tutkimisviite, jossa on tietoa Pietarin eri nimistä.)

kova kuume: Matteus ja Markus kertovat, että Pietarin anoppi ”makasi sairaana kuumeessa” (Mt 8:14; Mr 1:30). Vain lääkäri Luukas kiinnittää huomiota anopin tilan vakavuuteen ja määrittää sen ”kovaksi kuumeeksi”. (Ks. ”Johdanto Luukkaan evankeliumiin”.)

Simonin anoppi: Ks. Lu 4:38, tutkimisviite.

sairaana kuumeessa: Ks. Lu 4:38, tutkimisviite.

Illan tultua: Ts. sapattipäivän päätyttyä, kuten rinnakkaiskertomuksissa Mr 1:21–32:ssa ja Lu 4:31–40:ssä osoitetaan.

Kun oli tullut ilta: Ts. ilta, josta alkoi 14. nisankuuta. (Ks. liite A7 ja liite B12.)

kun aurinko oli laskenut: Sapattipäivä päättyi auringonlaskuun (3Mo 23:32; Mr 1:21; ks. Mt 8:16; 26:20; tutkimisviitteet). Sen jälkeen kaikki juutalaiset saattoivat vapaasti tuoda sairaita parannettaviksi tarvitsematta pelätä kritiikkiä (vrt. Mr 2:1–5; Lu 4:31–40).

sairaita ja demonien riivaamia: Demonit aiheuttivat joskus fyysisiä ongelmia ihmisille, joita he pitivät vallassaan (Mt 12:22; 17:15–18). Raamatussa tehdään kuitenkin ero tavallisten sairauksien ja demonien aiheuttamien terveyshaittojen välillä. Olipa ihmisten kärsimysten syynä mikä tahansa, Jeesus paransi heidät. (Mt 4:24; 8:16; Mr 1:34.)

koko kaupunki: Sanaa ”koko” käytetään tässä ilmeisesti hyperbolana kuten Mr 1:5:ssä, ja se kuvailee elävästi suurta ihmisjoukkoa.

he tiesivät hänen olevan Kristus: Joissain kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”he tiesivät hänet”, jolloin kohta voitaisiin kääntää ”he tiesivät, kuka hän oli”. Rinnakkaiskertomuksessa Lu 4:41:ssä sanotaan: ”He tiesivät hänen olevan Kristus.”

Kaikki: Ilmeisesti hyperbola, joka korostaa sitä, että suuri ihmisjoukko etsi Jeesusta.

saarnasi – – ympäri Galileaa: Tästä alkoi Jeesuksen ensimmäinen saarnamatka Galileassa neljän vastavalitun opetuslapsen – Pietarin, Andreaan, Jaakobin ja Johanneksen – kanssa (Mr 1:16–20; ks. liite A7).

spitaalinen: Vaikeaa ihotautia sairastava. Raamatussa spitaali ei tarkoita pelkästään sairautta, joka tunnetaan nykyään leprana. Ihminen, jolla todettiin spitaali, joutui asumaan yhteisön ulkopuolella, kunnes hän parani. (3Mo 13:2, alav., 45, 46; ks. sanasto, ”Spitaali”.)

spitaalinen: Ks. Mt 8:2, tutkimisviite, ja sanasto ”Spitaali”.

polvistui: Muinaisessa Lähi-idässä polvistuminen ilmaisi kunnioitusta, varsinkin silloin kun pyydettiin jotain ylemmässä asemassa olevilta ihmisiltä. Markus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka käyttää juuri tätä ilmausta tässä yhteydessä.

tunsi sääliä: Tässä käytetty kreikan verbi splankhnízomai kuuluu samaan sanueeseen kuin ’sisälmyksiä’ merkitsevä sana (splánkhna), ja se viittaa voimakkaaseen tunteeseen syvällä sisimmässä. Se on voimakkaimpia myötätuntoa kuvailevia kreikan sanoja.

kosketti häntä: Mooseksen laki määräsi spitaaliset karanteeniin, jotta muut eivät saisi tartuntaa (3Mo 13:45, 46; 4Mo 5:1–4). Juutalaiset uskonnolliset johtajat keksivät kuitenkin lisää sääntöjä. Spitaalisesta oli esimerkiksi pysyttävä vähintään neljän kyynärän päässä (noin 1,8 m) mutta tuulisina päivinä sadan kyynärän päässä (noin 45 m). Tällaiset säännöt johtivat siihen, että spitaalisia alettiin kohdella tylysti. Muinaisissa juutalaisissa kirjoituksissa puhutaan myönteisesti eräästä rabbista, joka piiloutui spitaalisilta, ja toisesta, joka heitteli spitaalisia kivillä pitääkseen heidät loitolla. Jeesusta sitä vastoin spitaalisen ahdinko riipaisi niin, että hän teki jotain, mitä muut juutalaiset eivät voineet kuvitellakaan tekevänsä: hän kosketti miestä. Hän teki näin, vaikka olisi voinut parantaa spitaalisen sanomalla vain sanan (Mt 8:5–13).

Minä haluan: Jeesus ei ainoastaan myöntynyt miehen pyyntöön vaan ilmaisi, että hän todella halusi täyttää sen. Hän ei siis parantanut pelkästä velvollisuudentunnosta.

liikuttui säälistä: Tai ”liikuttui myötätunnosta”. (Ks. Mt 9:36, tutkimisviite.) Muutamissa nykyajan raamatunkäännöksissä lukee ”närkästyi” tai ”vihastui”, mutta lukutapa ”liikuttui säälistä” tai ”liikuttui myötätunnosta” on useimmissa vanhoissa käsikirjoituksissa, mukaan luettuina varhaisimmat ja arvovaltaisimmat käsikirjoitukset. Lisäksi tekstiyhteys tukee sitä, että Jeesusta ei motivoinut viha vaan sääli.

kosketti häntä: Ks. Mt 8:3, tutkimisviite.

Minä haluan: Ks. Mt 8:3, tutkimisviite.

Älä sano mitään kenellekään: Jeesus antoi tämän ohjeen todennäköisesti siksi, että hän ei halunnut saada nimeä itselleen eikä tehdä mitään, mikä veisi huomion pois Jehova Jumalasta ja valtakunnan hyvästä uutisesta. Näin hän täytti Jes 42:1, 2:n profeetalliset sanat, joiden mukaan Jehovan palvelija ”ei anna äänensä kuulua kadulla”, ts. ei toimi huomionhakuisesti (Mt 12:15–19). Jeesuksen nöyrä asenne oli virkistävä vastakohta tekopyhien ihmisten asenteelle. Hän tuomitsi heidät siksi, että he rukoilivat ”pääkatujen kulmissa, jotta ihmiset näkisivät heidät”. (Mt 6:5.) Jeesus nähtävästi halusi, että vankat todisteet saisivat ihmiset vakuuttumaan siitä, että hän on Kristus, eivät sensaatiohakuiset puheet hänen ihmeistään.

näyttämään itsesi papille: Mooseksen lain mukaan papin täytyi vahvistaa, että spitaalinen oli parantunut. Spitaalista parantuneen piti matkustaa temppeliin ja viedä uhriksi se, mitä Mooses oli käskenyt. (3Mo 14:2–32.)