Ilmeisesti Matteus kirjoitti evankeliuminsa alun perin hepreaksi vain kahdeksan vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän saattoi itse kääntää sen kreikaksi.

Matteuksen evankeliumissa on arviolta noin 100 viittausta Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin. Niistä noin 40 on suoria lainauksia.

Matteus kirjoitti Jeesuksen elämästä todennäköisesti ennen kaikkea juutalaisille lukijoille.

Matteus oli ollut veronkantaja, ja ehkä juuri siksi hän mainitsi luvut ja rahasummat tarkasti (Mt 17:27; 26:15; 27:3).

Vain Matteus kertoo Jeesuksen korostaneen monta kertaa, että uhraamisen lisäksi täytyy olla armollinen (Mt 9:9–13; 12:7; 18:21–35).

Matteus käyttää sanaa ”valtakunta” yli 50 kertaa.

18 ensimmäisessä luvussa Matteuksen teemana on valtakunta, eikä hän siksi kuvaile tapahtumia aikajärjestyksessä. 10 viimeisessä luvussa (Mt 19–28) hän kuitenkin noudattaa yleensä aikajärjestystä.

Matteuksen evankeliumista yli 40 prosenttia on sellaista, mitä ei ole muissa evankeliumeissa. Tähän sisältyy ainakin kymmenen vertausta: vehnä ja rikkakasvit (Mt 13:24–30), kätketty aarre (Mt 13:44), kallisarvoinen helmi (Mt 13:45, 46), nuotta (Mt 13:47–50), armoton orja (Mt 18:23–35), työntekijät ja denaari (Mt 20:1–16), isä ja kaksi poikaa (Mt 21:28–32), kuninkaan pojan häät (Mt 22:1–14), kymmenen neitsyttä (Mt 25:1–13) ja talentit (Mt 25:14–30).