Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös (tutkimislaitos)

A1

Raamatun kääntämisen periaatteita

Raamattu kirjoitettiin alun perin muinaisilla heprean, aramean ja kreikan kielillä. Nykyään se on saatavilla kokonaan tai osittain yli 3 000 kielellä. Valtaosa Raamattua lukevista ei ymmärrä alkukieliä ja joutuu siksi käyttämään käännöstä. Minkä periaatteiden tulisi ohjata Raamatun kääntämistä, ja miten niitä sovellettiin, kun käännettiin Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä?

Jotkut saattavat ajatella, että tiukan sanasanainen, interlineaarinen eli alkutekstin sanajärjestystä ja lauserakenteita noudattava käännös auttaisi lukijaa pääsemään mahdollisimman lähelle sitä, mitä alkukielissä sanottiin. Asia ei kuitenkaan aina ole näin. Se johtuu muun muassa seuraavista syistä:

  • Mitkään kaksi kieltä eivät ole täysin samanlaisia kieliopiltaan, sanastoltaan eivätkä lauserakenteeltaan. Heprean kielen professori S. R. Driver on kirjoittanut, että kielet ”eivät – – eroa toisistaan vain kieliopeiltaan ja kantasanoiltaan vaan myös – – siinä, miten ajatukset rakennetaan lauseeksi”. Eri kieliin liittyvät aivan erilaiset ajattelutavat. Professori Driver jatkoi, että ”siksi eri kielissä lausetta ei muotoilla samalla tavalla”.

  • Mikään nykykieli ei vastaa täysin Raamatun hepreaa, arameaa ja kreikkaa sanastoltaan ja kieliopiltaan, joten sanasanainen raamatunkäännös voisi olla epäselvä tai se voisi joskus jopa vääristää merkityksen.

  • Sanan tai ilmauksen merkitys voi vaihdella tekstiyhteyden mukaan.

Alkukielen ilmaus voidaan ehkä joissain kohdissa kääntää kirjaimellisesti, mutta siinä on oltava hyvin huolellinen.

Seuraavassa on joitain esimerkkejä siitä, miten sanasanainen käännös voidaan ymmärtää väärin.

  • Raamatussa sanoilla ”nukkua” ja ”nukahtaa” tarkoitetaan sekä kirjaimellista nukkumista että kuoleman unta (Matteus 28:13; Johannes 11:11). Kun nämä sanat esiintyvät tekstiyhteyksissä, joissa puhutaan kuolemasta, raamatunkääntäjät voivat käyttää esimerkiksi ilmausta ”nukkua pois”, mikä auttaa nykylukijaa ymmärtämään asian oikein (1. Korinttilaisille 7:39; 1. Tessalonikalaisille 4:13; 2. Pietarin kirje 3:4).

  • Apostoli Paavali käytti Efesolaiskirjeen 4:14:ssä ilmausta, joka voidaan kääntää kirjaimellisesti ”ihmisten noppapelissä”. Tämä ikivanha idiomi viittaa siihen, miten noppapelissä oli tapana huijata toisia, mutta useimmissa kielissä kirjaimellinen käännös ei sano lukijalle mitään. Ilmauksen merkitys välittyy selvemmin käännöksestä ”kun ihmiset juonittelevat”.

  • Roomalaiskirjeen 12:11:ssä käytetään kreikan ilmausta, jonka kirjaimellinen merkitys on ’hengelle kiehuvia’. Suomen kielessä tämä sanamuoto ei välitä tarkoitettua merkitystä, joten se on tässä käännöksessä käännetty ilmauksella ”hengestä palavia”.

  • MATTEUS 5:3

    Kirjaimellinen käännös: ”hengessään köyhät”.

    Ajatus: ”ne, jotka ymmärtävät, että heillä on hengellisiä tarpeita”.

    Jeesus käytti kuuluisassa vuorisaarnassaan ilmausta, joka käännetään usein: ”Autuaita ovat hengessään köyhät.” (Matteus 5:3, Kirkkoraamattu 1992.) Monissa kielissä kirjaimellinen käännös on kuitenkin epäselvä. Joistain hyvin kirjaimellisista käännöksistä voisi saada sellaisen kuvan, että ”hengessään köyhät” ovat henkisesti tasapainottomia tai saamattomia ja päättämättömiä. Jeesus kuitenkin opetti, että onnellisuus ei tule fyysisten tarpeiden tyydyttämisestä vaan siitä, että tunnustaa tarvitsevansa Jumalan ohjausta (Luukas 6:20). Niinpä alkukielisen ilmauksen merkitys välittyy tarkemmin käännöksestä ”ne, jotka ymmärtävät, että heillä on hengellisiä tarpeita” tai ”ne, jotka ymmärtävät, että he tarvitsevat Jumalaa” (Matteus 5:3, tutkimisviite).

  • ”Mustasukkaisuudeksi” tai ”kateudeksi” käännetyllä heprean sanalla on monissa tekstiyhteyksissä samanlainen kielteinen merkitys kuin vastaavilla suomen sanoilla (Sananlaskut 6:34; Jesaja 11:13). Tuolla heprean sanalla on kuitenkin myös myönteinen merkitysvivahde. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi Jehovan ”innosta” suojella palvelijoitaan tai siitä, että hän ”vaatii jakamatonta palvontaa” (2. Mooseksen kirja 34:14; 2. Kuninkaiden kirja 19:31; Hesekiel 5:13; Sakarja 8:2). Sillä voidaan tarkoittaa myös Jumalan uskollisten palvelijoiden ”intoa” palvonnassaan tai sitä, että he ”eivät suvaitse kilpailijoita” hänen rinnallaan (4. Mooseksen kirja 25:13; Psalmit 69:9; 119:139).

  • Heprean sana jad käännetään usein ”kädeksi”, mutta se voidaan kääntää tekstiyhteyden mukaan sanalla ”voima”, ”valta” tai ”anteliaisuus” ja monella muullakin tavalla.

    Ihmisen kättä tarkoittavalla heprean sanalla on monia muitakin merkityksiä. Se voidaan kääntää tekstiyhteyden mukaan sanalla ”voima”, ”valta” tai ”anteliaisuus” (5. Mooseksen kirja 32:27; 1. Kuninkaiden kirja 10:13; Sananlaskut 18:21). Tämä sana onkin käännetty kymmenillä tavoilla suomenkielisessä Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksessä.

Näiden seikkojen vuoksi Raamatun kääntäminen ei ole vain alkukielisen sanan kääntämistä samalla vastineella joka kohdassa. Kääntäjän täytyy olla arvostelukykyinen valitessaan kohdekielen sanoja, jotka välittävät parhaiten alkukielisen tekstin ajatukset. Lisäksi lauseet pitää rakentaa kohdekielen kielioppisääntöjen mukaisesti, jolloin tekstiä on helppo lukea.

Toisaalta tekstin sanamuodoissa ei saa mennä toiseen äärimmäisyyteen. Kääntäjä, joka mukailee Raamatun tekstiä vapaasti sen perusteella, miten hän tulkitsee pääajatuksia, voi vääristää tekstin merkitystä. Hän voi nimittäin sisällyttää tekstiin virheellisesti oman näkemyksensä siitä, mitä alkuteksti tarkoittaa, tai jättää kääntämättä tärkeitä alkutekstin yksityiskohtia. Vaikka tällaiset mukaillut raamatunkäännökset ovat ehkä helppolukuisia, ne voivat vapaudessaan joskus estää lukijaa ymmärtämästä tekstin todellista sanomaa.

Opilliset ennakkokäsitykset voivat helposti värittää käännöstä. Esimerkiksi Matteuksen 7:13:ssa sanotaan: ”Se tie on leveä, joka vie tuhoon.” Ehkä opillisten ennakkokäsitysten vuoksi jotkut kääntäjät ovat käyttäneet tässä kohdassa sanaa ”helvetti” eivätkä sanaa ”tuho”, jota kreikan sana todellisuudessa merkitsee.

Raamatunkääntäjän täytyy ottaa huomioon myös se, että Raamattu kirjoitettiin tavallisten ihmisten, kuten maanviljelijöiden, paimenten ja kalastajien, jokapäiväisellä kielellä (Nehemia 8:8, 12; Apostolien teot 4:13). Hyvä raamatunkäännös auttaakin vilpittömiä ihmisiä ymmärtämään Raamatun sanoman, olipa heidän taustansa mikä tahansa. On parempi käyttää selvää, helppotajuista yleiskieltä kuin sellaisia sanoja, joita tavallinen ihminen harvoin käyttää.

Lukuisat raamatunkääntäjät ovat nykyään ottaneet vapauden jättää käännöksistään pois Jumalan nimi Jehova, vaikka se on vanhoissa Raamatun käsikirjoituksissa (ks. liite A4). Monet käännökset korvaavat tuon nimen arvonimellä, esimerkiksi sanalla ”Herra”, ja jotkin niistä jopa hämärtävät sen, että Jumalalla on nimi. Joissain käännöksissä esimerkiksi Jeesus sanoo rukouksessaan Johanneksen 17:26:ssa: ”Minä olen ilmaissut sinut heille” ja Johanneksen 17:6:ssa: ”Minä olen tehnyt sinut tunnetuksi niille ihmisille, jotka annoit minulle.” Täsmällinen käännös Jeesuksen rukouksesta kuitenkin kuuluu: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi” ja ”Olen tehnyt sinun nimesi tunnetuksi niille ihmisille, jotka annoit minulle.”

Uuden maailman käännöksen ensimmäisen englanninkielisen laitoksen esipuheessa sanottiin: ”Emme ole kääntäneet Raamatun tekstejä mukaillen. Olemme pyrkineet kääntämään kaiken niin kirjaimellisesti kuin mahdollista silloin kun nykyenglanti sen sallii eikä kirjaimellinen käännös kömpelyydessään hämärrä ajatusta.” Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea onkin yrittänyt löytää kultaisen keskitien siinä, että sanat ja sanonnat heijastavat alkutekstiä mutta sanamuoto ei ole kankea eikä hämärrä tarkoitettua ajatusta. Niinpä Raamattua on helppo lukea, ja lukija voi luottaa täysin siihen, että Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettu Raamatun sanoma välittyy täsmällisesti (1. Tessalonikalaisille 2:13).