Erityisesti monissa vanhoissa raamatunkäännöksissä, kuten vuoden 1776 kirkkoraamatussa, käytetään joissain kohdissa sanaa ”helvetti” (Psalmit 16:10; Apostolien teot 2:27 a). Kuten tämän artikkelin alussa oleva uskonnollinen taideteos osoittaa, monet uskovat, että helvetti on paikka, jossa palaa ikuinen tuli ja jossa rangaistaan pahoja ihmisiä. Mutta opettaako Raamattu näin?

Tässä artikkelissa

•  Onko helvetti paikka jossa ihmisiä kidutetaan ikuisesti?

•  Mitä Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta tarkoittaa?

•  Kuvaako helvetti erossaoloa Jumalasta?

•  Onko kukaan päässyt pois helvetistä?

•  Helvettiin eli hautaan liittyviä raamatunkohtia

•  Raamatun alkukielisiä sanoja

•  Helvetintulen historia

 Ei. Alkukieliset sanat, jotka joissain raamatunkäännöksissä on käännetty vastineella ”helvetti” (hepreaksi šeʼṓl, kreikaksi haídēs), tarkoittavat pohjimmiltaan ”hautaa”, toisin sanoen ihmiskunnan yhteistä, kuvaannollista hautaa. Raamatun mukaan ihmiset, jotka ovat tuossa ”haudassa”, ovat olemattomuuden tilassa.

•   Kuolleet ovat tiedottomia eivätkä voi siksi tuntea kipua. ”Ei ole työtä, suunnittelua, tietoa eikä viisautta haudassa [”helvetissä”, Douay-Rheims Version].” (Saarnaaja 9:10.) Helvetistä ei kuulu tuskan huutoja. Sen sijaan Raamatussa sanotaan: ”Kunpa pahat joutuisivat häpeään ja heidät vaiennettaisiin haudassa [”helvetissä”, KR-1776].” (Psalmit 31:17; 115:17.)

•   Jumalan määräämä rangaistus synnistä on kuolema, ei kidutus tulisessa helvetissä. Jumala sanoi ensimmäiselle ihmiselle Aadamille, että hänen lakiensa rikkomisesta olisi seurauksena kuolema (1. Mooseksen kirja 2:17). Hän ei puhunut mitään ikuisesta kiduttamisesta. Myöhemmin, kun Aadam oli tehnyt syntiä, Jumala sanoi, mikä hänen rangaistuksensa Aadamille olisi: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Sen jälkeen Aadamia ei enää olisi olemassa. Jos Jumala olisi ollut lähettämässä Aadamia tuliseen helvettiin, hän olisi varmasti maininnut siitä jotain. Rangaistus Jumalan lakien rikkomisesta on edelleen sama. Kauan Aadamin synninteon jälkeen Jumala kirjoitutti Raamattuun: ”Synnin palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23.) Mitään muuta rangaistusta ei enää tarvittaisi, koska ”se joka on kuollut, on vapautunut synnistään” (Roomalaisille 6:7).

•   Ajatus jonkun ikuisesta kiduttamisesta on Jumalasta vastenmielinen (Jeremia 32:35). Sellainen ajatus on ristiriidassa Raamatun kanssa, sillä siinä sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) Hän myös haluaa, että me palvelemme häntä rakkaudesta, ei siksi, että pelkäämme ikuista kidutusta (Matteus 22:36–38).

•   Helvettiin meni myös hyviä ihmisiä. Raamatunkäännökset, joissa käytetään sanaa ”helvetti”, osoittavat, että esimerkiksi sellaiset Jumalalle uskolliset miehet kuin Jaakob ja Job uskoivat menevänsä helvettiin (1. Mooseksen kirja 37:35; Job 14:13). Jopa Jeesuksen Kristuksen sanotaan olleen helvetissä kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan (Apostolien teot 2:31, 32). Selvästikin näissä käännöksissä sana ”helvetti” tarkoittaa yksinkertaisesti hautaa. b

 Tämä Jeesuksen esittämä vertaus on kirjoitettu Luukkaan 16:19–31:een. Jeesus käytti usein vertauksia, joihin sisältyi moraalinen tai hengellinen opetus. Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ei siis ollut kertomus tosielämästä (Matteus 13:34). Jos haluat tietää lisää tästä vertauksesta, katso artikkeli ”Keitä olivat rikas mies ja Lasarus?”

 Ei. Opetus, jonka mukaan kuolleet voisivat tiedostaa olevansa erossa Jumalasta, ei ole Raamatun mukainen. Raamattu osoittaa selvästi, että kuolleet eivät tiedä yhtään mitään. (Psalmit 146:3, 4; Saarnaaja 9:5.)

 Kyllä. Raamatussa kerrotaan yksityiskohtaisesti yhdeksästä tapauksesta, jossa joku meni hautaan (joissain raamatunkäännöksissä ”helvettiin”) ja myöhemmin herätettiin takaisin eloon. c Jos he olisivat olleet tietoisessa tilassa, kun he olivat helvetissä, he olisivat voineet kertoa omia kokemuksiaan sieltä. On merkittävää, että kukaan heistä ei kuitenkaan puhunut sen enempää kidutuksesta kuin mistään muustakaan. Syy on se, että aivan kuten Raamattu johdonmukaisesti opettaa, he olivat tiedottomassa tilassa, ikään kuin syvässä unessa (Johannes 11:11–14; 1. Korinttilaisille 15:3–6).