”Mä en pysty siihen! Se on liian vaikeeta! Mä en ikinä opi!” Lapsesi tuskailee, kun ei onnistu tekemään jotain, mikä tuntuu hänestä liian hankalalta. Sinusta on kamalaa vain seurata vierestä, mutta toisaalta haluaisit, että hän oppisi itse selviytymään haasteista. Pitäisikö sinun rientää apuun vai antaa lapsen luovuttaa? Vai voisitko opettaa lapsellesi sinnikkyyttä?

 Sinnikkyys on välttämätöntä. Kun vanhemmat opettavat lastaan olemaan sinnikäs, tämä todennäköisemmin pärjää paremmin koulussa, voi paremmin henkisesti ja fyysisesti ja saa hyviä ystäviä. Toisaalta jos vanhemmat yrittävät suojella lastaan kaikilta epäonnistumisilta ja vaikeuksilta, tämä todennäköisemmin masentuu, kokee itsensä huonommaksi ja elää aikuisena vähemmän antoisaa elämää.

 Sinnikkyyttä voi vahvistaa. Jopa hyvin pienet lapset voivat oppia tekemään vaikeita asioita sinnikkäämmin. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että alle puolitoistavuotiaat pikkulapset yrittivät selviytyä heille annetusta vaikeasta tehtävästä sinnikkäämmin, kun he olivat ensin saaneet seurata, miten aikuiset olivat taistelleet oman tehtävänsä kanssa sen sijaan että olisivat vain suoriutuneet siitä tuosta vain. a

 ”Muistan, miten opetin tyttöjäni solmimaan kengännauhoja. Sitä ei opita ihan päivässä. Joka kerta, kun tuli aika lähteä ulos, he istuskelivat siinä itsekseen 10–15 minuuttia, tutkailivat kenkiään ja muistelivat, miten se menikään. Vasta sitten menin auttamaan heitä. Oppimiseen vaadittiin pari kuukautta ja muutama kyynelkin, mutta lopulta se alkoi sujua. Olisin voinut tehdä omasta elämästäni paljon helpompaa vain ostamalla heille nauhattomat kengät. Toisaalta joskus vanhemmilta itseltäänkin vaaditaan sinnikkyyttä, jotta lapset oppisivat sitä.” (Colleen)

 Sinnikkyyttä voi heikentää. Jotkut vanhemmat saattavat tahtomattaan opettaa lapsensa luovuttamaan helpommin. Miten? He ehkä yrittävät kasvattaa lapsensa itseluottamusta ja haluavat, ettei tämä joutuisi koskaan turhautumaan tai kokemaan epäonnistumista. Se saa vanhemmat rientämään heti apuun joka tilanteessa. Aikomus on hyvä, mutta toiminnassa piilee vaara. Kirjailija Jessica Lahey toteaa: ”Joka kerta, kun hoidamme jonkin vaikean tilanteen lapsen puolesta, me ikään kuin sanomme hänelle, ettemme usko häneen tai luota siihen, että hän tulee selviämään tilanteesta omin neuvoin.” b Tämä voi johtaa siihen, että lapset luovuttavat haasteiden edessä helpommin myös tulevaisuudessa, koska he ovat tottuneet ajattelemaan, etteivät pärjää ilman aikuisten apua.

 Kannusta olemaan ahkera. Vanhemmat voivat opettaa lapsiaan olemaan sinnikkäitä antamalla heille kotitöitä, jotka sopivat heidän ikäisilleen. Alle kouluikäiset voivat esimerkiksi järjestellä pyykkejä ja korjata leluja paikoilleen. Vähän vanhemmat voivat vaikka kattaa pöydän ja korjata astiat, viedä roskat, tyhjentää ostoskassit tai siivota jotain pientä. Teini-ikäiset puolestaan pystyvät ottamaan vastuulleen jo haastavampia siivoukseen ja talosta huolehtimiseen liittyviä tehtäviä. Lapset eivät ehkä aina haluaisi tarttua työhön, mutta vanhempien on hyvä pyytää heitä jo nuoresta asti auttamaan kotitöissä. Miksi? Näin lapset oppivat suhtautumaan työhön oikein, eivätkä siksi anna aikuisena periksi välttämättömien tehtävien edessä, vaikka ne tuntuisivat vaikeilta.

 Raamatun periaate: ”Kaikenlaisesta kovasta työstä on hyötyä.” (Sananlaskut 14:23.)

 ”Ei kannata antaa lapselle jotain turhanpäiväistä tehtävää vain siksi, ettei hänellä olisi tylsää. Siitä ei oikeastaan pidä kukaan – ei edes lapsi. Anna hänelle tehtävä, jossa hän voi kokea saavansa oikeasti jotain aikaan. Jos lapsi on pieni, hän voi ehkä pyyhkiä pölyjä tasoilta, joille hän ylettyy. Tai jos peset autoa, pyydä lastasi pesemään auton alempia osia, joiden peseminen on sinulle vähän hankalaa. Kiitä sitten lastasi hänen ahkerasta työstään.” (Chris)

 Opasta lastasi vaikeissa tehtävissä. Joskus lapset saattavat jättää tehtävän kesken, koska he eivät tiedä, mitä pitää tehdä. Kun opetat lapsellesi jotain uutta, voisit kokeilla seuraavaa: Näytä aluksi mallia samalla kun lapsi seuraa vierestä. Tehkää sitten työ yhdessä. Anna sen jälkeen lapsesi yrittää itse ja neuvo häntä tarvittaessa. Lopuksi lapsesi voi tehdä koko työn alusta loppuun ilman apua.

 Raamatun periaate: ”Minä – – näytin teille mallia, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Johannes 13:15.)

 ”Olen huomannut, miten tärkeä meidän vanhempien oma esimerkki on, jos haluamme, että lapsemme oppivat olemaan sinnikkäitä. Emme voi odottaa lapsemme kehittävän jotain ominaisuutta, jos meillä ei itsellämme ole sitä.” (Doug)

 Auta lastasi ymmärtämään, että jokainen epäonnistuu joskus. Kerro hänelle tilanteista, joissa sinulla on ollut vaikeaa, mutta et ole luovuttanut ja se on kannattanut. Selitä lapsellesi, että uudet asiat tuntuvat usein vaikeilta ja että virheistä oppii. Vakuuta hänelle, että rakastat häntä ihan yhtä paljon, vaikka hän epäonnistuisikin jossain. Aivan kuten lihasvoima kasvaa treenaamalla, lapsi voi kasvattaa sinnikkyyttään, kun annat hänen kohdata haasteita. Joten kun lapsesi on vaikean tehtävän edessä, älä hyökkää suin päin hätiin, vaan anna hänelle ensin aikaa ratkaista tehtävä, vaikka se saisikin hänet vähän turhautumaan. ”Paras tapa nuorena kasvattaa luonnetta on yrittää tehdä jotain, mihin ei todennäköisesti vielä pysty”, sanotaan kirjassa How Children Succeed. c

 Raamatun periaate: ”Miehen on hyvä kantaa iestä nuoruudessaan.” (Valituslaulut 3:27.)

 ”On hyvä, että lapsi saa jonkin verran kamppailla yksin haastavien tehtävien kanssa, kunhan hän tietää, että vanhemmat ovat kyllä lähellä valmiina auttamaan. Jonkin ajan kuluttua asia ei enää tunnukaan yhtä vaikealta ja lapsi on paitsi oppinut jotain uutta myös huomannut, että sinnikkyys kannattaa.” (Jordan)

 Kehu mieluummin vaivannäköä kuin älykkyyttä. Esimerkiksi sen sijaan että sanoisit: ”Saitpa hyvän arvosanan tuosta kokeesta! Olet kyllä niin fiksu”, voisit sanoa: ”Saitpa hyvän arvosanan tuosta kokeesta! On tosi hienoa, että olet opiskellut noin ahkerasti.” Miksi kannattaa kehua vaivannäköä ennemmin kuin älykkyyttä? ”Lasten älykkyyden ylistäminen saa lapset epäilemään itseään heti kun jokin tuntuu heistä vaikealta tai menee pieleen”, sanoo professori Carol Dweck. Hän jatkaa: ”Jos vanhemmat haluavat antaa lapselleen lahjan, parasta, mitä he voivat tehdä, on opettaa lasta pitämään haasteista, ottamaan opiksi virheistä, nauttimaan vaivannäöstä, etsimään erilaisia ratkaisumalleja ja jatkamaan oppimista. Näin lapsista ei tule riippuvaisia kehuista.” d

 Raamatun periaate: ”Kiitos koettelee ihmistä.” (Sananlaskut 27:21.)