Monet ovat rohkaistuneet lukiessaan jw.orgin uutisia siitä, miten Venäjällä asuvat veljemme kestävät vainosta huolimatta. Tähän mennessä on Itä-Timorissa asuville todistajille voitu kääntää heidän paikalliselle tetun-dilin kielelleen vain kolme sellaista uutisartikkelia. Yksi näistä artikkeleista koski veli Andrei Suvorkovin kokemusta. Vain muutama päivä sen jälkeen, kun se ilmestyi tetun-diliksi, viisi kastettua teini-ikäistä todistajaa kohtasi vaikean koetuksen. He muistelevat, miten Andrein esimerkin miettiminen vahvisti heidän uskoaan.

Koulussa pantiin toimeen muotomeno, jonka aikana näiden nuorten käskettiin tervehtiä lippua. Kun he kieltäytyivät, heidät vietiin koulun rehtorin luo. Hän kuulusteli heitä muiden opettajien edessä. Nuoret esittivät rohkeasti mutta kunnioittavasti raamatullisia syitä ratkaisuunsa ja kieltäytyivät tekemästä myönnytyksiä.

Sitten opettajat kutsuivat poliisin, joka vei todistajanuoret poliisiasemalle ilmoittamatta asiasta heidän vanhemmilleen. Poliisi soitti paikalliseen sotilastukikohtaan ja pyysi, että sieltä lähetettäisiin sotilas puhumaan todistajanuorille. Sitten poliisit ja sotilas yrittivät pelotella nuoria sulkemalla heidät putkaan noin puoleksi tunniksi. Eräs poliisi jopa asetti heidän eteensä pöydälle pistoolin ja kuulusteli heitä yli kaksi tuntia. Lopulta todistajanuoret päästettiin lähtemään kotiin.

Kun nuorten vanhemmat saivat tietää, mitä oli tapahtunut, he ottivat yhteyttä opettajiin ja poliisiin. Koska vastustus jatkui, he jättivät valituksia myös paikallisille viranomaisille. Lopulta nuorten oli pakko vaihtaa koulua.

Kaikki nämä todistajanuoret olivat kiitollisia siitä, että heillä oli Andrei Suvorkovin kokemus tuoreena mielessään, kun he kohtasivat koulukaveriensa, opettajien ja viranomaisten vastustuksen.

Noviana Jose do Carmo muistelee: ”Opettajamme hyljeksivät meitä ja erottivat meidät koulusta, mutta veli Suvorkovin kokemus kannusti minua pysymään myönteisenä.” Novianan isosisko Cejiana kertoo: ”Veli Suvorkovin kokemus auttoi minua pysymään tyynenä koettelemuksissa.” Ruth Ximenes sanoo, että tuo kokemus auttoi häntä ”pysymään lujana”.

Ananda Maria Delavega selittää, että varsinkin silloin, kun hän kohtasi vastustusta, ”veli Andrei Suvorkovin esimerkillinen luottamus Jehovaan sai minut turvautumaan Häneen rukouksessa”.

Roni da Cruz kertoo: ”Jehova tukee ystäviä kaikkialla maailmassa. Tämän tietäminen auttoi minua luottamaan siihen, että Jehova oli kanssani ja ettei ollut aihetta pelätä.”

Myös näiden uskollisten nuorten vanhemmat ilmaisivat arvostavansa jw.orgin uutisissa julkaistuja kokemuksia.

Ruthin äiti Anita Ximenes on kolmen tyttären yksinhuoltaja. Anita oli ymmärrettävästikin huolissaan ja peloissaan, kun hän kuuli naapureiden sanovan: ”Hakataan nuo petturit!” Hän kuitenkin sanoo: ”Sen tietäminen, että veljillämme ja sisarillamme on positiivinen asenne heidän seistessään oikeusviranomaisten edessä, antaa minulle rohkeutta. Olen käyttänyt heidän kokemuksiaan opettaessani tyttäriäni. Näemme Jehovan Isänä, joka on aina kanssamme.”

Itä-Timorissa asuvien todistajanuorten ja heidän vanhempiensa tavoin saamme voimaa miettimällä niiden veljien ja sisarten rohkeutta, jotka selviytyvät vainoista ”täysin voittoisina” (Roomalaisille 8:37).